Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Seurat
Nuortenillat
Muu toiminta
Äänitteet:
Saarnoja & puheita
Jo Herää Sieluni
Veisaava seurakunta
Kesäseurat 2017
Rauma 4.9.16
Kesäseurat 2016
Kesäseurat 2015
Kesäseurat 2014
Kesäseurat 2013
Kesäseurat 2012
Kesäseurat 2011
Kesäseurat 2010
Kesäseurat 2009
Raamattupäivät 2008
Kesäseurat 2008
Kesäseurat 2007
Kodisjoki 6.4.07
Lappi 4.3.07
Lappi 13.8.06
Kesäseurat 2006
Lappi 7.8.05
Kesäseurat 2005
Kesäseurat 2004
Kuvat:
Kuvat 2010
Kuvat 2009
Kuvat 2008
Kuvat 2007
Kuvat 2006
Kuvat 2005
Kuvat 2004
Kuvat 2003
Kuvat 2001
Kuvat 2000
Kuvat 1999
Kuvat 1998
Kuvat 1997
Lähetystyö
Lehti
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku
Tulostettava sivu

Inkerin matka 5.10.- 9.10.2006

Vastakohtaisuuksien maa:

Kiertoajelulla 300 vuotta täyttäneessä Pietarissa näimme loistoa, mahtavuutta, maailman suurinta, kirkkoja, kirkkoja ja kirkkoja, palatseja, palatseja taas palatseja palatseja. Nyt oli silmiemme edessä sellaisia linnoja, joita olin nähnyt vain lasten kirjojen prinsseillä toinen toistaan uhkeimpia. Varsinainen vierailukohteemme oli lastenkoti nro 46. Kaupungin omistama, mutta pääasiassa lahjoitusvaroin elävä laitos oli koti 74 kouluikäiselle lapselle. Tuo toiminnaltaan ja sisustukseltaan mahdollisimman kodinomaisen talon "vanhemmat" ja lapset ottivat vähäiset tuliaisemme vastaan ilomielin. Saadulla rahalahjoituksella he lupasivat ilahduttaa lapsia yhteisillä juhlilla mm.heidän syntymäpäivinään. Vaatelahjoituksen myötä ylijääneet varat antoivat heille mahdollisuuden ostaa lapsille vähän parempaa ruokaa. Suurin osa lastenkodin lapsista tulee sosiaalisesti vaikeista oloista. Vanhemmat ovat kyvyttömiä huolehtimaan lapsistaan huume- ja alkoholiongelmiensa takia. Vain murto-osalla varsinainen syy on orpous.

Vierailumme oli järjestänyt ko. lastenkotiin Kelton kappalainen Ivan Laptev yhdessä Inkerin kirkon kansainvälistenasiainsihteerin Merja Kramsun kanssa, joka toimii myös piispan sihteerinä. Olimme toinen suomalainen ryhmä, joka oli käynyt tutustumassa lastenkotiin sen toiminnan 20 vuoden aikana. Näkemämme ja henkilökunnan antamat vastaukset kysymyksiimme antoivat meille paljon ajateltavaa. Käynti itsessään oli terveellinen kaiken kullan kimalluksen ja loistokkuuden jälkeen.

Toteuttaakseen Jeesuksen kehotusta, "antakaat lasten tulla minun tyköni", Inkerin kirkon työtekijät ovat Jumalan johdattamina löytäneet tapoja, joilla ovat päässeet suljettujen lastenkotien ovista sisään. Olemme suuresti kiitollisia Merjalle kaikesta informaatiosta ja opastuksesta, jonka hän sydämen palavuudella meille antoi.

Skuoritsan kirkon vihkiäisjumalanpalveluksessa

Ihmettelyä, hämmästelyä…miksi minä olen täällä? Juhlassa, johon minulla ollut ei olemassa omalta puoleltani pienintäkään perustetta. Olin mukana Skuoritsan seurakunnan suuressa juhlassa. Rauniokirkko otettiin uudelleen käyttöön korjausten jälkeen joskin vielä vähän keskeneräisenä. Henkilökohtaisesti en tuntenut ketään paikallista seurakuntalaista, en ollut missään vaiheessa törmännyt millään tavalla ko. rakennusprojektiin, en ollut antanut pienintäkään avustusta töiden edistämiseksi saatikka osallistunut talkoolaisena satoja ja satoja työtunteja vaatineeseen urakkaan. Minulla ei ollut mukanani edes lahjoja, kuten hyvän tavan mukaan on tapana viedä juhlivalle. Näin vain oli, istuin kaiken vaivan ja uurastuksen tehneiden joukossa kuitenkin kutsuttuna. Kutsu oli tullut Inkerin kirkon päämieheltä, itse piispalta, joten se ei voinut olla erehdys. Hän oli esittänyt kutsun yleisenä ja yhteisenä Huittisten kirkkoon kokoontuneelle seuraväelle, joten uskoin sen koskevan minuakin, vaikka en henkilökohtaisesti ollut kutsua kuulemassa. Luontoni soti vastaan ja häpesin, kuinka minä näin olen jakamassa toisten pitkän ansiolistan omaavien kanssa heidän "juhlakakkuaan". Kaikki vastaansanomiseni sammuivat kuitenkin tuohon vahvaan tosiasiaan: olet kutsuttu. Kutsun vastaanottamisen yhteydessä ei laskettu hyviä tekoja, ei testattu pätevyyttä.. Totta sanoen olin vieläkin ymmällä, peruuttamisen mahdollisuutta ei ollut, mutta ei kyllä mielikään tehnyt. Väkevä kokemus oli kuin heijastus, utuinen kuva Karitsan häistä, jossa on yksin armo läsnä. Sinettinä soivat korvissani virren sanat: "Autuas, autuas on Se joka häihin ja ehtoollisell’ Karitsan kutsuttu on." Herra armahda minua, Herra armahda minua, tullakseni riisutuksi kaikesta muusta ja jäädäkseni yksin armon varaan.

Käyttöönottojuhlassa

Rakentajien puheenvuoro hahmotti jossakin määrin, kuinka suuri talkoolaisten joukko ja taloudelliset uhraukset oli tarvittu, ennen kuin poltettu, häväisty ja vuosikymmenien sateiden pieksemä rauniokirkko oli taitavasti, suorastaan taiteellisesti vanhaa säilyttäen saatettu Herran pyhäköksi. Samalla se oli toivon saarna. Juhlassa ei ollut mukana vain paikan päällä ahertaneita, vaan yhtä suuri joukko lähettäjiä, lähtijöiden esirukoilijoita, kotiaskareista ja –asioista vastuun ottaneita puolisoita, joille erityisesti haluttiin antaa tunnustus kannustuksesta ja jaksamisesta. Lähtijät ja lähettäjät ovat erottamaton pakka, jos ei ole toista, ei ole toistakaan. Takana olivat pitkät kotimatkat, jotka työn uuvuttamina taisivat olla joskus jopa luvattoman vaarallisia. Seurakuntalaisille kirkon käyttöönottojuhla oli suuri juhla. Paikallisten viranomaisten hyvä yhteistyö kirkon rakennusväen kanssa sai kiitosta. Kunnan edustajat toivat omat lahjansa ja lausuivat tyytyväisyytensä. He uskoivat kirkon parantavan asukkaitten hyvinvointia ja vaikuttavan positiivisesti myös nuorten elämään ohjaten heitä terveille tavoille.

Muutamia poimintoja kotimatkalla käytetyistä puheenvuoroista.

Piispa Kuukaupin puheensa lähtökohdaksi ottama Jes.66:1,2 tuli avauspuheenvuorossa ensimmäisenä: " Näin sanoo Herra: taivas on minun istuimeni, ja maa minun jalkaini astinlauta. Mikä siis on se huone, jonka te minulle rakennatte, eli mikä on minun leposiani? Ja minun käteni on kaikki nämät tehnyt ja kaikki nämät ovat tehdyt, sanoo Herra; mutta minä katson sen puoleen, joka raadollinen ja särjetyllä hengellä on, ja joka vapisee minun sanani edessä." Jos näin tapahtuu kivestä rakennetulle kirkolle, totta Herramme Kristus voi uudistaa ja parantaa synnin raunioittamat sydäntemme temppelit. Skuoritsan, Pyhän Katariinan kirkon talkootuntien ja kustannusten kirjaaminen ei olisi ollut sinänsä mahdoton tehtävä (en tiedä, onko niitä laskettu), mutta meiltä jää laskematta, mikä vaiva ja työ on Herrallamme Jeesuksella Kristuksella meistä – ensin, että saa meidät tielle ja sitten, että saa pysymään tiellään. Seinien kärsimät vauriot olivat näkyvissä kaikessa karuudessa kaunistelemattomina, niin mekin kannamme loppuun asti synnin arpia, vaikka uskossa olemme pyhät Kristuksen sovintoveren tähden. Seinään syntynyt ylhäältä alas asti ulottuva halkeama toi kärsimyshistorian revenneen esiripun silmien eteen. Liimapalkeista rakennetut pilarit kaartuivat kattoholvia kannattaen samalla muistuttaen rukouksen käsivarsia. Niin kuin Herran uskollisuus on tähän asti kannattanut rukouksen käsivarsia, niin se on tekevä vieläkin. Monen sydän vavahti, kun suohon sotien aikana venäläisiltä piilotettu ja sieltä taas löydetty, puhdistettu kello heläytti lyöntinsä jumalanpalveluksen alkajaisiksi. He kuvasivat tuntojaan psalmin 126 sanoilla: "Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset. Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt. Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset." Täpötäydessä kirkossa ei juuri ollut valikoitavissa istuinpaikkaa, sivuille kannetut pehmustetut lisätuolit jääkööt mieluummin iäkkäille seurakuntalaisille. Yhtäkkiä huomasi istuvansa kohta kutsuvieraiden takana, teki mieli häpeästä punaisena painua penkin alle. Silloin oli ansaitsematon armo kouriintuntuvalla tavalla läsnä, Jumalan armo suuruudessaan yllättää meidät, jotka emme ole sitä murustakaan ansainneet! Kuunnellessa ja katsellessa kutistuivat omat vaivat. Jumala saarnaa Inkerin kansan kautta rohkaisten: jos he ovat kestäneet Herran armon avulla, ei Herran apu meitäkään kohtaan ole vähetty ja kätensä lyhetty. "Hän tietää oikian avun ajan, Hän toimittaa kaikk’ parahin," Vvk. 291:4. Saada terveytensä takaisin, päästä matkalle mukaan, on taivaallisen mannan maistamista ja vakuutus siitä, ettei "Herra ole minuakaan hyljänn" ja ettei Hänen apuaan tarvitse odottaa turhaan. Lähetyksen tulet saivat uutta paloa mukana olleiden nuorten sydämissä: "Herra lähetä minut!"

Piispan sanat saattelivat juhlakansaa kotiin kehottaen jokaista uskon kuuliaisuuteen arjen keskellä oman leiviskänsä vaihetuspöydälle tuomisessa rakkaudessa palvellen. Hän muistutti kirkkokansaa olemaan joka päivä rukouksissa Jumalan edessä, että uudelleen käyttöön siunattu kirkko saisi olla armon saarnahuone.

Levasovon joukkohautausmaa

Kotimatkalla noin 50 km Pietarista Viipuriin sijaitsee yksi monista Stalinin aikaisista joukkohautausmaista, joihin on haudattu kaikkiaan 46 771 miestä ja naista. Teurastetut kansalaiset kärrättiin hautausmaalle, kuten asia oli ilmaistu 1300:lle suomalaisuhrien muistoksi pystytetyssä patsaassa. Monet ja monet Inkerin papeista, kanttoreista ja kirkon luottamusmiehistä päätyivät tänne pidätyksen jälkeen. He ovat siirtyneet riemuitsevaan seurakuntaan, taistelut heidän kohdallaan päättyivät. He, jotka uskoivat ja turvasivat Jumalan sanaan, saarnaavat jokaiselle kävijälle. He elävät: "Joka uskoo minun päälleni, hän elää, ehkä hän olis kuollut." (Joh.11:25) Herra anna meillekin armosi, ettemme väsy omilla vartiopaikoillamme! "Jesus Kristus sama eilen ja tänäpänä ja myös ijankaikkisesti." (Hebr.13:8) Hän ei petä, Hän ei jätä! Siitä veisaa Vvk 52:

1. Linna luja on Jumala, Meidän myös vahva vuori, Sotaherra kyllä kamala, Tuki, turva ja muuri, Vastaan vainollisii ja murhamiehii, Kuin surkiaan surmaan Ja juuri julmaan, Meit' vetävät vanhoi ja nuorii.
2. Että me olem' itsestäm' Sangen häijyt ja heikot, Siihen siis linnaan turvatkaam', Jota piilevät peikot. Nimi sen Jeesus, Niin on myös Kristus, Herra Sebaot, Kuin synnit pois ott', Jonka käsiss voitto seisoo.
3. Pirut ilmass' ja perkeleet Pankoon paksult' kuin sääksee, Kyll' Jeesus meitä varjelee, Ja paulat poies syöksee. He ympär' käyvät Kuin jalopeurat, Aikovat aina Meit' alaspainaa; Vaan Herra heitä estää.
4. Jos Jumala taas sen sallii, Ett' piru ruumiin tappaa, Riisuu myös pois kalut kalliit, Ja riistat rikkaat nappaa; Ottakoon vapaast', Ei hän sielua tapa, Sen Kristus osti, Elämään lunasti, Ei näkemään kuoleman kuoppaa.
5. Kunnia olkoon Isälle, Joka on kaikkein Luoja! Kunnia Pyhäll' Pojalle, Joka on Lunastaja! Niin Pyhän Hengen Kunnia semmink', Vastaan vainoja Suloinen suoja, Hän on myös Lohduttaja."

Muistopatsaan paljastustilaisuudessa vuonna 2004 piispan sana ympärillä seisovalle sotivalle seurakunnalle oli: "Ja älkäät peljätkö niitä, jotka ruumiin tappavat, ja ei voi sielua tappaa; mutta peljätkäät enemmin sitä, joka voi sekä sielun että ruumiin helvetissä hukuttaa."(Matt.10:28)

Hiljennyimme muistopatsaalla ja veisasimme Vvk. 412 värssyt 29 ja 30: "Yljän Kristuksen kylkeen Morsian sitt' lepäämään, Kuin ei hänt' koskaan hyljää, Ilolla liitetään; Silloin me riemun saamme, Ja juhlan julkisest', Kaikk' taivaan joukko amen Veisaa juur' suloisest'.

Morsiamen sydän palaa Silloin rakkaudest, Kuin Jeesus häntä halaa Ilolla iäisest'; Silloin hän saapi siellä Edestä vaivansa, Kuin oli kärsin' täällä Murheess' ja kivussa."

Kuvia Inkerin matkasta.


Inkerin kirkon vaiheisiin voi tutustua tarkemmin lukemalla esim. Kirkon ulkomaanavun julkaiseman kirjan Todistuksena toivosta. Tämän päivän kuulumisia ja tapahtumia pääsee seuraamaan Inkerin Kirkko-lehden välityksellä. Tilaukset sähköpostilla inkerinkirkkolehtiPOISTA_TAMA(a)yahoo com. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, kestotilaus 16 €.




Sivuja päivitetty viimeksi 19.8.2018
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com