Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
9/18
10/18
11/18
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku

Länsi-Suomen Herännäislehden pääkirjoitus 11/18

Länsi-Suomen Herännäislehdestä julkaistaan LSRY:n kotisivuilla pääkirjoitus. Koko lehden voit tilata kotiin painettuna tai sähköpostiisi e-lehtenä tilaussivun kautta.


Usko Jeesukseen uskontojen maailmassa

Timo Laato, päätoimittaja

Kristillinen Eurooppa ja Amerikka eivät enää ole yksi ja yhtenäinen "lännen kristikunta". Lukemattomat muut uskonnot ovat vähitellen levittäytyneet keskuuteemme. Niiden edustajia näkyy kaduillamme, kujillamme ja toreillamme. Samanaikaisesti kristinusko tai kristillisyys on vahvistunut Afrikassa ja Aasiassa niin paljon, että maailmanlaajan kristikunnan painopiste on siirtynyt sinne. Kehitys jatkuu varsin vahvana tämän suuntaisena.

Mitä tästä kaikesta pitäisi oikeastaan ajatella? Se vaatii syvällistä analyysiä ja tulevaisuuden visiointia oman itseymmärryksemme vahvistamiseksi. Kaiken perustana kuuluu olla Raamatun opetus pakanauskontojen merkityksestä. Siksi muutama ajatus tästä lähinnä Paavalin Roomalaiskirjeen 1. luvun pohjalta (jakeet 18-32).

Roomalaiskirjeen 1. luvussa Paavali ei puhu pakanoiden uskonnollisesta etsinnästä jotenkin myönteisessä mielessä. Hän ei missään väitä, että heidän kaipuunsa Jumalan tai jumalien puoleen olisi johtanut oikeaan tulokseen tai edes oikeaan suuntaan. Yhtäkään tunnustuspalkintoa apostoli ei jaa. Hän tarkastelee pakanoiden monenlaista uskonnollisuutta yksinomaan kielteisesti. He palvelevat Luojan sijasta luotuja. He vääristävät luomakunnassa näkyvän eittämättömän ilmoituksen. He eivät kiitä eivätkä kunnioita Jumalaa. Siksi he eivät voi millään itseänsä puolustaa (jae 20). Paavalin ehdottoman torjuvaa asennetta pakanauskontoja kohtaan ei yleensä ymmärretä oikein. Seuraavassa esitellään kolme tyypillistä yritystä lieventää hänen jyrkkää kantaansa:

1) Ilmeisesti vanhasta tottumuksesta arvellaan yhä vielä, että pakanoiden uskonnollinen etsintä valmistaa tietä evankeliumille. Väite on varsin ongelmallinen. Väärinymmärtämisen vaara on kiusallisen suuri. Hurskas toive tien valmistamisesta evankeliumille toteutunee, jos pakanoiden uskonnollinen etsintä rajoitetaan pelkästään heidän uskonnollisia kysymyksiä kohtaan tuntemaansa mielenkiintoon. Silloin kirkon julistus herättää uteliaisuutta kuulijoissa. Parhaimmassa tapauksessa se vie ja johdattaa heidät elävään synnintuntoon ja omakohtaiseen uskoon. Mikäli taas pakanoiden uskonnollista etsintää sen eri ilmenemismuodoissa pidetään (vaikka kuinka vähäisenä) tien valmistamisena evankeliumille, syyllistytään heidän jumalattomuutensa ihannointiin, ruman asian kaunistelemiseen. Paavali korostaa tarkasti, että pakanoiden uskonnolliset ajatustavat ja menot eivät edes vähimmässä määrin ole koituneet siunaukseksi. Hänen mielestään he ovat niiden vuoksi pikemminkin kulkeutuneet poispäin Jumalasta. Kyse ei tällöin ole mistään evankeliumin saarnaamista ja vastaanottamista helpottavasta uskonnollisuudesta. Sellaisesta voitaisiin puhua vain kuvittelemalla, että joku pakana ei ikään kuin "täyttäisi" uskonnollista kaipaustaan itse valitsemallaan uskonnollisuudella, vaan tyytyisi luomakunnan Luojan kiittämiseen tai kunnioittamiseen. Mutta juuri näin ei ole käynyt. Paavali arvostelee ankarin sanoin nimenomaan pakanoiden luopumista yleisestä ilmoituksesta. Hän syyttää heitä totuuden vääristelystä. Siksi Jumalan viha lepää valhetta rakastavan maailman yllä yhä edelleen (Room. 1:18). Vain evankeliumi kirkastaa hänen pelastavan vanhurskautensa (Room. 1:17).

2) Joskus kristinuskoa arvostetaan ihmiskunnan uskonnollisen kehityksen ehdottomana huippuna. Siksi sen ylemmyys toisten uskontojen rinnalla on kiistaton. Ne eivät kohoa läheskään yhtä korkealle. Jotkut niistä ehkä edustavat suorastaan epäkypsää kehityksen vaihetta menneisyyden hämäriltä vuosisadoilta. Vaikka kristinuskon ainutlaatuisuus onnistutaan näin säilyttämään, annetaan kumminkin muille uskonnoille edelleen suhteellinen arvo. Riittäisi, että niistä karsittaisiin väärät uskomukset ja niitä täydennettäisiin uusilla oivalluksilla. Siten saavutettaisiin kristinuskon tavoiteltu taso. Apostolin työnäky paljastuu huomattavasti jyrkemmäksi. Hän ei keskustele pakanauskontojen "suhteellisesta arvosta". Ne luokitellaan yksinkertaisesti valheeksi ja petokseksi. Siinä kaikki. Siksi pakanauskonnot ja kristinusko eivät sijaitse - kuvaannollista kieltä käyttääkseni - kehityksen samalla janalla vaan ne muodostavat toistensa täydellisen vastakohdan niin kuin elämä ja kuolema, valkeus ja pimeys. Tosin ihmisillä on ympäri maailmaa yhtenäinen taju hyvästä ja pahasta, henkilökohtaisesta vastuusta ja tulevasta tuomiosta (ks. Room. 2:14-15). Mutta tarkkaan ottaen se johtuu Jumalan yleisestä ilmoituksesta, ei esimerkiksi pakanauskontojen korkeasta moraalista.

3) Perinteisemmän kristillisen opetuksen mukaan Jumalan ilmoitus rajoittuu Kristukseen, toisin sanoen vain kristinuskon piiriin. Muissa uskonnoissa hän on ilmoittanut itsensä korkeintaan esim. luonnossa ja omassatunnossa. Käsitellyistä vaihtoehdoista tämä on kiistämättä paras. Paavalin teologiset korostukset ovat selvästi tunnistettavissa. Silti rohkenen väittää, että hänen äärimmäisen kielteinen suhtautumisensa pakanauskontoihin ei vieläkään pääse täysin esille. Jumala uhkaa nimittäin tässä muuttua - hienosti sanottuna - puolittain "deistiseksi" persoonaksi eli sellaiseksi jumalaksi, joka suorittamansa luomisen jälkeen olisi jättänyt luomakuntansa oman onnensa nojaan, välittämättä siitä enää enempää. Nyt hän kyllä ilmoittaisi itsensä kristityille evankeliumin kautta, mutta muille pelkästään menneisyydessä tapahtuneiden luomistöittensä kautta. Tosiasiallisesti hänen ilmoituksensa koskettaa "tuoreena" tai "uutena" kaikkia ihmisiä tavalla tai toisella. Sama Jumala, joka ilmestyy evankeliumin kautta, ilmestyy sen ulkopuolella koko maailmalle (Room. 1:17-18). Kyse ei kuitenkaan ole samanlaisesta ilmestyksestä. Evankeliumissa hän ilmoittaa pelastuksensa, mutta sen ulkopuolella hän paljastaa peljättävän vihansa ja kuluttavan tuomionsa. Niinpä ihmiset on hänen rangaistuksensa seurauksena hyljätty heidän omien saastaisten (erityisesti seksuaalisten) himojensa orjiksi (Room. 1:24-32).

Meidän lähetyskenttämme löytyvät nykyisin entistä useammin vierestämme: niiden maahanmuuttajien parista, jotka ovat saapuneet luoksemme, viereiseen kerrostalon huoneistoon tai naapuruston taloon. Heidän oma uskontonsa tai uskonsa ei heitä siis pelasta. He tarvitsevat kristillistä sanomaa. Rakkaudesta heitä kohtaan mene ja kerro siitä heille.




Sivuja päivitetty viimeksi 4.12.2018
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com