Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
9/19
10/19
11/19
11/19 (pdf)
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku

Länsi-Suomen Herännäislehden pääkirjoitus 11/19

Länsi-Suomen Herännäislehdestä julkaistaan LSRY:n kotisivuilla pääkirjoitus. Koko lehden voit tilata kotiin painettuna tai sähköpostiisi e-lehtenä tilaussivun kautta.


Lapset ja nuoret: "Tulkaa sellaisina kuin olette!"

Timo Laato, päätoimittaja

Raamattu kehottaa meitä tulemaan Jumalan tykö sellaisina kuin olemme saadaksemme hänen luonaan anteeksi kaiken pahuutemme. Armon saatuamme ja omistettuamme emme enää lähde Jumalan tyköä sellaisina kuin sinne tulimme, vaan uudestisyntyneinä ja uusina ihmisinä. Näin se menee. Kuitenkin vaikeus piilee monesti siinä, ettemme edes itse tiedä tai tiedosta, keitä olemme, jotta voisimme tulla "sellaisina kuin olemme". Nykyajan nuorisokulttuurissa on yhä enemmän piirteitä, jotka vahvistuessaan uhkaavat riistää nuoriltamme heidän identiteettinsä ja muokkaavat heistä aivan eri ihmisiä. Lapsemme joutuvat eksyksiin omassa itsessään. He eivät ymmärrä, keitä he ovat tai mistä he ovat tulleet ja minne he ovat menossa. Siksi kohdistan seuraavassa sanani erityisesti heille.

Ruumiillisuus on ns. "päivän sana". Halutaan näyttää hyvältä. Suorastaan täytyy näyttää hyvältä. Yhä sekavammaksi ja mutkikkaammaksi käyvässä maailmassa oma ruumis tuntuu sellaiselta, jota itse pystyy hallitsemaan ja josta itse pystyy päättämään. Minä päätän, mitä ruumiilleni teen. Millaiseksi sen muovaan saliharjoittelulla? Tarvittaessa käytän anabolisia saadakseni nopeampia, parempia tuloksia. Pukeudun aistikkaasti oman vartaloni virheitä peittäen. Voin myös käyttää hyväkseni kauneudenhoitotuotteita, alistua jopa kauneusleikkaukseen. Miehillä lihaksikas Ken tai naisilla muodokas Barbie ei enää ole saavuttamaton ihanne. Sinun tarvitsee vain päättää ja sitten käyttää kaikki aikasi ja rahasi tavoitteeseen päästäksesi.

Lopulta sinun on lupa valita vieläpä sukupuolesikin. Ken onkin Barbie tai Barbie onkin Ken. Tai ehkä halutaan olla jotain siltä väliltä. Myös se onnistuu. Samoin kykenet vastuullisena vanhempana "tehdastuottamaan" itsellesi jälkikasvua, jolla on sinun haluamasi piirteet tukan ja silmien väristä lähtien. Joten syytä itseäsi tai vaihtoehtoisesti vanhempiasi, jos et ole juuri se, miksi tahdoit tulla. Ja mitä sitten siinä kaameassa tapauksessa, jos sittenkin epäonnistuit, etkä tullut siksi "itseksi", jonka kanssa olisit sinut? Mahdollisesti tunnet minäsi täysin vieraaksi. Olet itse itsellesi "persona non grata" (ei-toivottu henkilö), itse itsesi pahin vihollinen. Tässä järkyttävässä hetkessä päätät alkaa elää epätodellista elämää. Muutat virtuaalimaailmaan. Teet modernin tai postmodernin itsemurhan. Sen myötä pääset taivaaseen, jota ei ole olemassa. Tuossa bittien ja sähköimpulssien sekamelskassa ikään kuin synnyt uudesti. Photoshoppaat kuvasi mieleiseksesi. Kerrot Facebookissa ja Instagramissa vain niitä asioita, jotka ovat muille mieleen ja saavat heidät kadehtimaan sinua. Keräät tykkäyksiä ja peukutuksia. Olet vihdoin hyväksytty, toisten armahtama ja pelastuksen kokenut. Sellainen, jollaiseksi et tosin syntynyt, mutta vähät siitä. Pääsitpähän joka tapauksessa eroon siitä rumasta, epäonnistuneesta "itsestäsi"; nyt olet silikonilla täytetty, botoxilla siloteltu ja tekaistulla persoonallisuudella huoliteltu pelokas ihminen, joka elää yksinäistä elämää omassa suureellisessa pilvilinnassaan.

Amerikkalaisten tutkimusten mukaan nykyaikana noin 40 prosenttia miehistä haluaa vartalon, jota ei pysty saavuttamaan ilman anabolisia steroideja. Suomessa jopa puolet nuorista miehistä on tyytymättömiä ulkonäköönsä. Naisista ja heidän toiveistaan ei kai edes tarvita tilastoitua tietoa.

Seurauksena on anoreksia, laihuushäiriö eli pakonomainen tarve pudottaa painoaan. Dopingkirjallisuudessa puhutaan käänteisestä anoreksiasta tai adonis-kompleksista, jolloin henkilö kärsii pakkomielteisesti siitä, että oma keho ei ole riittävän lihaksikas tai näyttävä. Anoreksian vastakohdaksi on syntynyt bigoreksia. Se tarkoittaa pakonomaista tarvetta kasvattaa isompia ja vielä isompia lihaksia. Bigorektikko näkee itsensä hentona ruipelona, vaikka hänen kehonsa olisi kuinka hyvässä kunnossa tahansa. Anoreksiaan voi johtaa myös ortoreksia. Se on syömishäiriö, jonka taustalla on pakkomielteinen halu syödä mahdollisimman terveellisesti.

Vääränlaisen tai jopa luonnottoman ruumiillisuuden ihannointi johtaa lisäksi oman itsensä eli henkisten ja hengellisten tarpeitten kieltämiseen. Eräs opiskelija kirjoitti opinnäytetyönsä "minuutensa" kadottamisesta ja löytämisestä. Hän puhuu eräänlaisesta "löytöretkestä minuuteen". Nuorempana tai aikuisiän kynnyksellä hän kertoo hukuttaneensa todellisen itsensä moninaisiin harrastuksiinsa:

"Harrastuksilla keräsin rintaani ansiomerkkejä. Luulin niiden kertovan, että olin hyvä ja normaalia arvokkaampi ihminen. Kurkistin kovan kuoren alle. Sieltä löytyi sitten tavallisen perheen tytär, iloinen pihakaveri, sisko, opiskelija. Niissä rooleissa olin enemmän oma itseni. Ja näin maailman iloisempana paikkana asua. Tarkemmin tarkasteltuani vielä syvemmältä sisältä löytyi ujo, hiljainen tytönreppana. Tämä tytönreppana oli torjuttu ja vaikeroi ulospääsyä pimennosta. Samalla, kun 'ulkoinen minä' oli etsinyt mahtavuuttaan milloin mistäkin, tämä sisäinen tyttörukka oli joutunut syvemmälle pimentoon."

Toisessa yhteydessä hän jatkaa:

"Miksi en ollut aiemmin tajunnut psyyken olevan vähintäänkin yhtä tärkeä kuin liikkuvan ruumiin? Haavoittuvuuden hyväksyminen ja heikkouden myöntäminen ei ollut helppoa, mutta minun oli nähtävä se itse."

Tämän tekstin äärellä on syytä pysähtyä ja kysyä vanhempana, kannattaako lasta ajaa moninaisiin, sinänsä varmaan ihan hyviin harrastuksiin, jos niiden äärellä ahertaessa hänellä ei ole aikaa kohdata itseänsä enää todellisena ihmisenä. Vastaa minulle nyt rehellisesti: Tuollaistako elämää sinä halusit? Sellaistako elämää sinä syvimmältään ihannoit? Miksi antaudumme pelaamaan peliä, jonka tiedämme häviävämme varmasti? Sitä venäläistä rulettia, jossa "kuudestilaukeavan" revolverin pyöritettävä lipas on täynnä, jokainen panos paikallaan.

Aikamme siis ihannoi ruumiista, ruumiin kulttuuria ja ruumiin kauneutta. Siitä puhe, mistä puute. Emme saavuta sitä, mitä tavoittelemme. Aika tekee tehtävänsä. Me vanhenemme ja me rapistumme. Kauneus katoaa. Komeus koukistuu. Ihanteemme luisuvat käsistämme. Meidän loppumme häämöttää viimeistään kuolemassa. Se ei korjaa meitä niin kuin mekaanikko huollettavaa autoa. Ei, vaan se korjaa meidät hautaan, matojen ruuaksi. Mätänemme ja maadumme. Ei täällä ole mitään pysyvää.

Miten Raamattu vastaa näihin kysymyksiin? Tarjoaako se ulospääsyn modernismin ja postmodernismin umpikujasta? On yllättävää, miten ajankohtaisena Jumalan pyhä sana jälleen näyttäytyy. Ehkä vain ani harva on tietoinen, miten "ruumiskeskeinen" kirja Raamattu on. Meidät on tietysti luotu kokonaisiksi ihmisiksi, ja siihen ihmisyyteen kuuluu meidän ruumiillisuutemme. Edelleen siihen liittyy vahvasti meidän seksuaalisuutemme, joka on jotakin äärimmäisen myönteistä. Se ei ole missään tapauksessa syntiinlankeemuksen seurausta tms., vaan Jumalan hyvään luomissuunnitelmaan kuuluva asia. Sen väärinkäytön Raamattu torjuu painavasti, mutta ei sano mitään negatiivista sen oikeasta käytöstä pyhässä avioliitossa. Kaikenlainen kreikkalaisen filosofian ja gnostilaisuuden edustama tai ilmaisema ruumiinkielteisyys on kaukana luomiskertomuksesta. Seksuaalisuuden mielihyvää tuottava tunnemyrsky puhkeaa voimakkaimmin esiin Laulujen Laulussa, Korkeassa Veisuussa. Ota ja lue. Tässä valossa puhe Raamatun kielteisyydestä seksuaalisuutta kohtaan on täysin aiheetonta paatosta, vailla minkäänlaista totuuspohjaa.

Edelleen Raamattu opettaa hyvin "ruumiskeskeisesti", että sinut ja minut pelastetaan vääränlaisesta ruumiillisuudesta, jota kutsutaan "synnin ja kuoleman ruumiiksi". Se pelastuminen tapahtui Kristuksen ruumiin kautta Golgatan ristillä. Se toteutuu "Kristuksen ruumiissa" eli seurakunnassa, johon meidät liitetään, kun ruumiimme valellaan ja pestään kasteen vedessä. Ehtoollisessa Kristuksen ruumis jaetaan meille todellisesti sielun ravinnoksi. Uusi elämä ilmenee ruumiissamme vaeltaessamme hänen tahtonsa mukaan totuudessa ja pyhyydessä. Viimeisenä päivänä myös ruumiimme pelastuu ja muuttuu taivaalliseksi, kirkastetuksi ruumiiksi.

Tämä kaikki osoittaa vahvasti, kuinka "ruumiillista" Raamatun opetus pelastuksesta on. Ei puhettakaan siitä, että kyse olisi vain ihmisen sielusta tai järjen käsitteellisestä ajatusleikistä. Päinvastoin. Evankeliumi on "ruumiillista", lihaksi tulevaa. Sen suloisuus on siinä, kun sitä julistavien jalat vuorilla painuvat syntisen maankamaran saveen ja mutaan (Jes. 52:7). Hurmahenkisyys on tästä tyystin poissa. Pelastuksen alku on siinä, kun "sana tuli lihaksi", Jumalan Poika todelliseksi ihmiseksi antaen repiä ruumiinsa ja pingottaa ristin päälle. Siksi puhumme inkarnaatiosta ja inkarnatorisesta sanasta. Sillä tarkoitetaan Jeesuksen pyhittämää ruumiillisuutta aina hänen synnittömästä sikiämisestään hänen häpeälliseen kuolemaansa, riemulliseen ylösnousemukseensa ja juhlavaan taivaaseen astumiseensa saakka. Ruumiitonta Jeesusta ei ole olemassa. Siksi Marian kohtu oli täynnä, mutta kalliohauta oli tyhjä.

Evankeliumin saarnassa Jeesus tahtoo kohdata meidät sellaisina kuin me olemme. Häntä ei haittaa vähääkään, vaikka olemme hukassa itseltämme. Olemmehan me muutenkin täysin hukassa. Vieläpä (ison pahan) hukan pettämänä. Silti juuri siitä syystä meidän voi olla vaikea kohdata Jeesus sellaisena kuin hän on, koska emme tule hänen luokseen sellaisina kuin me olemme. Hänen kohtaamisensa merkitsee aina löytöretkeä minuuteemme, todelliseen ja täyteen ihmisyyteemme. Kun Jeesus kerran löytää meidät, me löydämme hänet ja samalla myös itsemme. Sitä kutsutaan armossa kasvamiseksi.




Sivuja päivitetty viimeksi 24.11.2019
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com