Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
1/20
2/20
3/20
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku

Länsi-Suomen Herännäislehden pääkirjoitus 5/20

Länsi-Suomen Herännäislehdestä julkaistaan LSRY:n kotisivuilla pääkirjoitus. Koko lehden voit tilata kotiin painettuna tai sähköpostiisi e-lehtenä tilaussivun kautta.


Jeesus ja sinun rahasi

Timo Laato, päätoimittaja

Harvemmin kristitty ajattelee Jeesusta palkkarahojensa, osakesäästötiliensä ja kaiken muun omaisuutensa keskellä. Kannattaisi kuitenkin ajatella. Se kuuluu asiaan. Enemmän kuin luuletkaan. Jeesuksella on sanottavaa sinun rahoistasi. Itse kuultuna hyvin paljon. Tarkemmin ajateltuna kyse ei edes ole sinun rahoistasi vaan - Jeesuksen! Sinulla nuo setelit ja kolikot ovat vain hyvin lyhytaikaisessa lainassa häneltä. "Sillä maa on Herran, ja kaikki mitä siinä on" (1. Kor. 10:26, jossa lainataan Ps. 24:1). Taivaassa tarkataan, mihin kaikkeen sinä käytät rahojasi ja kuinka ronskisti. Tuolla ylhäällä tutkataan taloudenpitosi tarkemmin kuin paikallisessa verovirastossa. Mieti sitä.

Aivan heti vuorisaarnansa alussa Jeesus julistaa autuaiksi "hengellisesti vaivaiset" eli alkukielen mukaisesti rutiköyhät, jotka tuntevat ja tunnustavat syntinsä jääden armon kerjäläisiksi laupiaan Jumalan eteen (Matt. 5:3). Kyllä rikaskin voi tässä mielessä olla köyhä. Mutta jo Vanhassa Testamentissa nuo "hengellisesti vaivaiset" olivat usein myös ulkonaisesti köyhää väkeä. Heillä ei ollut mitään muuta apua kuin Jumala, Kaikkivaltias. Hän oli luvannut olla nimenomaan heidän ja orpojen ja leskien turva.

Myöhemmin samassa vuorisaarnassa Jeesus antaa tarkkoja ohjeita almujen antamisesta. Siinä hän kieltää soittamasta torvea rahanjakotilaisuuden alkamisen merkiksi. Ei saa ruveta näyttämään anteliaisuuttaan kadunkulmissa ja hengellisissä kokoontumispaikoissa. Jos noin kumminkin tekee, menettää kokonaan taivaallisen palkkansa (Matt. 6:1-4). Myöhemmin meille kerrotaan, että Jeesus varta vasten istui vastapäätä temppelin uhriarkkua ja tutki tarkasti, mitä tulijat ja menijät pistivät sinne kukkaroistaan. Rikkaat panivat paljon. Mutta ei kumminkaan tarpeeksi! Vasta köyhä leski saa kuulla onnistuneensa, koska hän pani puutteestaan, kaiken, mitä hänellä oli, koko elämänsä (Mark. 12:44). Mitä mieltä sinä mahdat olla tällaisesta Jeesuksesta, joka kehtaa tuijottaa, kuka laittaa kuinka paljon? Kyllä, minustakin se tuntuu kiusalliselta. Se ei kuitenkaan muuta itse asiaa miksikään. Noin se on kirjoitettu. Näin hän tekee yhä vielä.

Edelleen vuorisaarnassaan Jeesus varoittaa kokoamasta itselleen aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaavat. Nykykielessä hän puhuisi varmaan "missä pörssikurssit ja korkotuotot laskevat". Sitä vasten aarteita kuuluu koota, mutta taivaaseen, jonne varkaan käsi ei yllä. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on sydämesi. Eihän kukaan voi palvella kahta eri herraa: Jumalaa ja Mammonaa. Tässä ei ole kyse edes siitä, että ei saa palvoa kahta herraa. Sitä ei yksinkertaisesti voi. Siihen ei pysty, vaikka moni on koettanut ja yrittänyt eri aikoina eri tavoilla (Matt. 6:19-24).

Toisaalta Jeesus vuorisaarnassaan varoittaa meitä murehtimasta. Jos hetken tunsimme iloa siitä, että nuo rikkaat saivat edellä kuulla kunniansa, ei iloamme kestä kauan. Nyt tulee meidän vuoromme. Vaikka köyhät eivät tunne niinkään kiusausta palvoa Mammonaa (koska sitä heillä ei ole), he saattavat kuitenkin elää yhtä lailla rahan tai tarkkaan ottaen sen puutteen vallassa. Ruvetaan siis murehtimaan, kun ei ole ns. "millä mällätä". Mitä syötäisiin? Entä juotaisiin? Olisiko uutta päällepantavaa? Kun seuraa nykyistä kokkelin kokkauskirjojen, viinilehtien ja muotikuvastojen menekkiä, kuka voisi väittää, että Jeesus ei aseta sanojaan modernisti ja nykyihmistä puhuttelevalla tai suorastaan syyttävällä tavalla? Toteavathan lääkäritkin nykyään, että murehtimisella ei kukaan elä pidempään. Päinvastoin: sydän siitä sairastuu, tulee psykosomaattisia seuraamuksia jne. Menkää terveyskeskukseen kyselemään tarkemmin, jollette muuten usko. Vaihtoehtona Jeesus kehottaa minua ryhtymään "hengelliseksi ornitologiksi", taivaan lintujen tarkkailijaksi, tai "hengelliseksi botanistiksi", kedon liljojen tutkijaksi. Silloin en murehtisi turhasta. Ennen kaikkea muuta meidän kuuluu etsiä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa. Silloin taivaallinen Isämme lahjoittaa meille sen, mitä tarvitsemme ihan sulasta armostaan (Matt. 6:25-34).

Sitten Jeesus puhuu "mitalla mittaamisesta". Millä me mittaamme, sillä meille mitataan takaisin. Kielikuva on suoraan torikojujen seassa kuultavasta ja nähtävästä kaupanhieronnasta (Matt. 7:2). Rukousta opettaessaan hän kehottaa meitä pyytämään syntivelkojamme anteeksi niin kuin mekin annamme toisten syntivelat anteeksi. Kuvailmaus on tällä kertaa tuottoisasta pankkitoiminnasta, vaikka tuollaisia pankkeja et löydä mistään nykyään (Matt. 6:12). Jälkeenpäin seuraa vielä vertaus armottomasta palvelijasta, joka saa kymmenien miljoonien velan anteeksi, mutta ryhtyy silti lähimmäiselleen koronkiskuriksi tämän velkojen ulosottamiseksi. Se päättyy kuninkaan mitätöimien velkakirjojen peruuttamiseen, ja syyllinen passitetaan ankaraan velkavankeuteen koko loppuiäksi (Matt. 18:23-35).

Saadessaan kutsun opetuslapsiksi Pietari ja hänen lähimmät työtoverinsa jättivät heti veneensä sekä verkkonsa ja seurasivat Jeesusta. Heidän kalafirmansa ei ollut pienintä luokkaa, koska työmiehiä oli useita ja venekuntia monia. Kyllä siinä rahaa paloi, kun hengellinen työ kutsui. Samoin Matteus sai kutsun suoraan tulliaseman kolikkopinojen äärestä. Sinne ne jäivät toisten koottaviksi, kun hän otti ja lähti kaidalle tielle. Kyllä Jeesus kohtasi vieläkin rikkaampia ihmisiä. Hän aterioitsi Sakkeuksen kodissa. Hän tapasi rikkaan nuorukaisen, synagogan päämiehen, roomalaisen sadanpäämiehen. Ja keitä muita? Lisäksi Jeesus kertoi vertauksen rikkaasta miehestä, jonka maa kasvoi hyvin, tai kertomuksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. On aarretta pellossa ja kallisarvoista helmeä. Järjestetään isoja pitoja ja hääjuhlia. Raha liikkuu ja vaihtaa omistajaansa. Lopuksi ennen ristiinnaulitsemistaan Jeesus tuhoaa aikansa rahasammon, temppelin esipihan markkinat ja tuottoisat myyntipaikat.

Siksi hurskaan ei kannata hurskastella ja kuvitella, että rahan ei pitäisi kiinnostaa. Tosi hurskauteen kuuluvat setelit ja kolikot. Niillä me palvomme Jumalaa, emme Mammonaa. Silti kuuluu muistaa, että rahan himo on "kaiken pahuuden juuri" ja johtaa uskon haaksirikkoon (1. Tim. 6:10). Tuhlaavaisuus on pahasta (vaikka Jeesuksen voiteluun käytettiin kallisarvoista nardusta ylenpalttisen runsaasti, mutta se on aivan eri asia). Herra kehottaa säästäväisyyteen ja tarkkuuteen. Jopa leivän muruset piti koota koreihin. "Joka vähässä on uskollinen, on uskollinen paljossakin." Kristillisyydessä esiintyy pelottavassa määrin rahan "lypsämistä". Usein se toteutetaan suunnitelmallisesti siten, että luodaan enemmän tai vähemmän todellinen tarve, joka hätäisesti pitäisi toteuttaa nopeutetulla aikataululla ohi budjettien ja muiden suunnitelmien. Siten asetetaan valvova kristitty ikään kuin selkä seinää vasten: "Jollet nyt auta, tapahtuu kauheita ja saatana pääsee voitolle jne. jne. jne." Joskus tällaisia tilanteita tietysti syntyy, mutta toistuvasti käytettynä siitä seuraa lähinnä "hyväksikäytetyn" tuntu. Ollaan varsin herkällä alueella.

Kristityn armollisuutta ja anteliaisuutta ei saa väärinkäyttää hurskauden varjolla. Hyvänä esikuvana mainittakoon apostoli Paavali, joka apostolien kokouksessa Jerusalemissa lupasi järjestää avustuksia köyhille pyhille (Gal. 2:10). Sitä hän sanoo ahkeroineensa tehdä, mutta silti hänellä on aikaa suunnitella avustus huolellisesti. Hän antaa korinttilaisille kirjeitse tarkkoja ohjeita avustuksen keräämisestä: joka viikko kerättäköön jotakin, ja niin kokonaissumma kasvaa hiljalleen. Paavalin tullessa paikalle "rakkaudenlahjat" kootaan ja valitaan uskotut miehet viemään ne perille (lue 1. Kor. 16:1-4).

Ilmeisesti Paavalin toimittama avustus eri seurakunnista toimitettiin Jerusalemiin ylenpalttisen runsaana, mutta vasta noin seitsemän vuoden suunnitelmallisen toiminnan jälkeen ja tuloksena. Joku voisi pilkallisesti todeta, että nähtiinhän siellä Juudean pääkaupungissa nälkää kaikki nuo vuodet. Ehkäpä niinkin, mutta hätiköinnistä ja räpeltämisestä olisi tullut pelkkää vahinkoa ja silkkaa kaaosta. Siksi juoksentelu sinne tänne kauhean kiireen keskellä ei koskaan koidu siunaukseksi. Sitä paitsi apostoli Paavali onnistui yhdistämään tuohon rakkaudenlahjaansa vahvan teologisen viestin: Jos Jerusalemin juutalaiset kristityt hyväksyvät köyhille tarkoitetun avustuksen, he samalla tulevat hyväksyneeksi pakanakristityt saman seurakunnan ja kirkon jäseniksi. Se merkitsee kristillisen yhteyden varjeltumista ja säilymistä tuleville sukupolville (lue etenkin Room. 15:25-33 tästä näkökulmasta). Se huipputärkeä tavoite olisi valunut hiekkaan tai Välimeren pohjamutiin, ellei kaikessa olisi toimittu suunnitelmallisesti hoppuilematta. Toisenlaiseen menettelyyn meillä ei yksinkertaisesti ole varaa, vaikka varojahan meillä lienee enemmän kuin noina entisinä köyhinä aikoina.




Sivuja päivitetty viimeksi 1.6.2020
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com