Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
11/16
12/16
1/17
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Linkit
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku

Länsi-Suomen Herännäislehden pääkirjoitus 1/17

Länsi-Suomen Herännäislehdestä julkaistaan LSRY:n kotisivuilla pääkirjoitus. Koko lehden voit tilata kotiin painettuna tai sähköpostiisi e-lehtenä tilaussivun kautta.


Armon vuosi 2017

Timo Laato, päätoimittaja

Uusi vuosi 2017 on etenkin kahden suurenmoisen juhlan vuosi. Suomi täyttää 100 vuotta. Samalla yhden ja yhteisen (kreikaksi ja latinaksi "katolisen") kirkon uskonpuhdistuksesta tulee kuluneeksi jo 500 vuotta. Olemme syvästi kiitollisia näistä molemmista.

Haluamatta sinänsä latistaa juhlatunnelmaa käsitämme kuitenkin Raamatun opetusten pohjalta, että juhlimiseen liittyy piirteitä, jotka eivät siihen kuuluisi. Kansakuntamme on käyttänyt väärin vapauttansa synnin harjoittamiseen ja laillistamiseen. Maaliskuun alussa astuu voimaan "törkylaki", joka tekee sallituksi sen, mikä Jumalan silmissä on suoranainen kauhistus ja iljetys. Hänen varjelevat kätensä eivät enää tuosta hetkestä lähtien lepää isänmaamme yllä (kuten joskus aiemmin sotavuosina). Ehkä ne ovat nyt kohotetut pikemminkin rangaistukseen tai kuritukseen. Jumala armahtakoon meitä kaikkia! Muutoin me hukumme. Saamme vielä rukouksessa pyytää, että Kaikkivaltias estäisi pahinta toteutumasta.

Vastaavasti jos uskonpuhdistusta olisi tosissaan harjoitettu täällä Suomessa taikka koko Euroopassa nämä kuluneet 500 vuotta, näyttäisi vanha kristikunta täysin erilaiselta tänään. Menneisiin myrskyisiin vuosisatoihin mahtuu vastauskonpuhdistusta, väärää opetusta, luopumusta ja jumalatonta menoa. Ei meidän oma aikamme kaipaisi mitään muuta enempää kuin uutta uskonpuhdistusta. Muistamme hyvin, että Jeesus puhui varoittavasti niistä, jotka vainosivat profeettoja, mutta kaunistivat heidän hautojaan. Kun hän sitten itse ratsasti Jerusalemiin puhdistamaan temppeliä, hänet ristiinnaulittiin. Siitä seurasi myöhemmin rangaistuksena koko temppelin tuhoutuminen.

Oma äitini opetti usein, että luopumuksen aikana on oltava uskollinen ja varjeltava "pyhä perintö" tuleville sukupolville, jotka mahdollisesti ottavat sen vastaan. Sitä ei saa päästää turmeltumaan. Tuo suojelutehtävä on jokaisen kristityn velvollisuus. Tässä ei ole kyse ainoastaan jostain rukoilevaisuuden erityispiirteestä, vaan siitä yhteisestä uskonperinnöstä eli raamatullisesta opista, joka kaikille pyhille on kertakaikkisesti annettu (Juudaan kirjeen jae 3).

"Pyhä siemen" - sen varjeltuminen aikojen myrskyissä

Pääkirjoitukseen liittyen lyhykäinen opetus Raamatun pohjalta "pyhän perinnön" varjeltumisesta ja varjelemisesta aikojen myrskyissä. Se alkaa 2. Mooseksen kirjasta. Jo aiemmin on Herännäislehden viime vuoden marraskuun pääkirjoituksessa käyty läpi 1. Mooseksen kirjan tapahtumia.

Ankarien katovuosien vuoksi Jaakob kaikkien jälkeläistensä kanssa muutti Egyptiin, jossa hänen poikansa Joosef elätti heidät ja kaikki muut ihmiset. Nälänhädästä selviytymisen jälkeen tilanne vaikeutuu jälleen vähitellen. Uudeksi hallitsijaksi nousee faarao, joka ei tiedä "Joosefista mitään" (2. Moos. 1:8). Hän määrää poikalapset surmattaviksi, mutta sallii tyttölapset jätettäviksi eloon (2. Moos. 1:16 ja 22). Luultavasti häntä ajaa väkivallan kierteeseen pelko israelilaisten voimakkaasta lisääntymisestä ja heidän lukumääränsä valtavasta kasvusta. Ei hän välttämättä itse koe kamppailevansa Jumalan koko maailmaa koskevaa pelastussuunnitelmaa vastaan, mutta tosiasiassa juuri siihen hän syyllistyy. Yrittämällä surmauttaa kaikki juutalaiset poikalapset hän käy siinä samassa tekemään tyhjäksi lupausta vaimon siemenestä, miespuolisesta Messiaasta, joka on nouseva Aabrahamin suvun jälkeläisistä. Tällaisen juonittelun ja kieroilun taakse kätkeytyvät epäilemättä pimeyden voimat, jotka käyttivät faaraota omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen. Hän jättäytyi niiden vietäväksi.

Faaraolle ja hänen maallensa Jumalan pelastussuunnitelmaa vastaan niskoittelu ja israelilaisten orjuuttaminen kävivät kalliiksi. Rankaisuksi seurasi kymmenen ankaraa vitsausta (2. Moos. 7-12). Niistä viimeinen koski Egyptin valtakunnan kaikkia esikoisia. He kuolivat samana yönä surman enkelin lyöminä. Yhtäkään poikkeusta ei tehty. Vain israelilaiset pelastuivat kodeissansa ovenpieliin sivellyn karitsan veren ansiosta. He pääsivät lopultakin vapauteen, pois sortajiensa käsistä. Tässä yhteydessä Jumala kutsuu Israelia esikoispojakseen. Se, joka uhkaa hänen esikoistansa, joutuu pian itse näkemään oman esikoisensa kuoleman kourissa (2. Moos. 4:22-23). Tuon esikoisoikeuden juutalaiset olivat saaneet esi-isältänsä Jaakobilta, joka hankki sen veljeltään Esaulta hernerokan tai papukeiton hinnalla (1. Moos. 25:29-34). Hänen nimensähän muutettiin jälkeenpäin Israeliksi (1. Moos. 32:29), ja hänen kahdestatoista pojastansa tuli Israelin sukukuntien päämiehet. Hän ja hänen jälkeläisensä säilyttivät ja välittivät eteenpäin lupauksen vaimon siemenestä. Kun ennustus sitten vihdoin ja viimein toteutuu, myös syntyvä Messias on täyttävä elämäntyönsä esikoispojan asemassa ja esikoispojan oikeuksin. Hänen hankkimansa taivaallinen perintö siirtyy nyt hänen omillensa täysimääräisenä uskon kautta.

Egyptistä vapautumisensa jälkeen israelilaiset vaeltavat Punaisenmeren lävitse erämaahan (2. Moos. 14-15) ja saapuvat Siinain vuorelle (2. Moos. 19). Siellä Herra Jumala solmii heidän kanssansa liiton ja antaa heille sen merkiksi pyhän lakinsa. Siitä lähtien heidän kuuluu noudattaa yksin hänen tahtoansa. Muussa tapauksessa he menettävät siunauksensa ja heitä kohtaa kirous (2. Moos. 20), samantapainen kirous kuin syntiinlankeemuksen jälkeen koitui koko ihmiskunnan osaksi. Siinain vuorella solmittu liitto ei tietenkään mitätöi tai kumoa ennustusta tulevasta vaimon siemenestä. Se säilyy muuttumattomana. Mooseksen lakiin sisältyy itse asiassa säädöksiä, jotka ainakin osittain tai viitteellisesti heijastavat tuon lupauksen arvoa ja voimassaoloa:

1) Käsky poikalasten - huom. ei tyttölasten! - ympärileikkauksesta (esim. 2. Moos. 12:48 ja 3. Moos. 12:3) muistuttaa liiton merkkinä siitä, että se ennustettu vaimon siemen ei saa syntyänsä miehen siemenestä. Syntiinlankeemuksen jälkeen turmelus leviää vanhemmilta heidän jälkeläisilleen seksuaalisuhteen välityksellä. Täydellä syyllä puhutaan perisynnistä (peccatum originis). Miesten ympärileikkaus vanhan liiton aikana kuvaa, että heistä ei ole uuden ihmiskunnan alkajiksi. Heidän täytyy odottaa siihen asti, kunnes saapuu hän, jonka alku ei ole heistä lähtöisin. Hän on oleva vaimon siemen. Käsky ympärileikkauksesta säädettiin jo Aabrahamille, kun hänelle ja kaikille hänen jälkeläisillensä luvattiin siunaus siinä tulevassa siemenessä (1. Moos. 17:10-14).

2) Käsky ns. leviraattiavioliitosta eli lankousavioliitosta merkitsee, että veli ottaa vaimokseen lapsettomana kuolleen veljensä vaimon ja elää avioyhteydessä hänen kanssansa. Esikoinen, joka sitten syntyy, luetaan kuolleen veljen omaksi, jotta hänen nimeään ei pyyhittäisi pois Israelista (5. Moos. 25:5-6). Omintakeinen järjestely takaa, että lupaus tulevasta siemenestä pysyy voimassa kaikissa mahdollisissa sukuhaaroissa. Kenen suvusta Messias kerran on nouseva, jää edelleen salaisuudeksi. Kyllä hän varmasti tulee! Sitä ennen ei yhtään siementä saa "heittää hukkaan".

3) Käsky kaikkien esikoisten pyhittämisestä Herralle juontaa juurensa pääsiäisen tapahtumista, jolloin surman enkeli tappoi poikkeuksetta Egyptin maan esikoiset, mutta säästi Israelin kansan esikoiset. Siitä lähtien se, mikä "avaa äidinkohdun", luetaan Herran omaksi. Hänen omiksensa valittiin jälkikäteen leeviläiset esikoisten sijasta. Ei-leeviläiset esikoiset oli lunastettava viiden pyhäkkösekelin hinnasta (2. Moos. 13:1-2, 12-13, 34:19, 4. Moos. 3:12-13, 40-41, 45 ja 18:15-16). Nämä erilaiset määräykset valaisevat lupausta tulevasta vaimon siemenestä. Hän "avaa äidinkohdun". Hänet luetaan "Herran omaksi" syntymästä asti. Hänen koko elämäntyönsä huipentuu palvelukseen Jumalan pyhäkössä. Tässä yhteydessä on tarpeen mainita, että Maria ja Joosef toivat Jeesus-lapsen temppeliin Mooseksen lain mukaan. He toimivat näin täyttääkseen mm. määräyksen jokaisesta poikalapsesta, joka "avaa äidinkohdun" (ks. Luuk. 2:22-24). Missään ei kuitenkaan sanota, että he olisivat maksaneet viisi pyhäkkösekeliä lunastaakseen esikoisensa. Hänet annettiin Herralle, kuten aikoinaan pikkupoika Samuel (1. Sam. 1). Siitä lähtien Jeesus oli omistautunut temppelipalvelukseensa. 12-vuotiaana hän jättäytyi pois matkaseurueesta ja (vanhemmiltaan tietämättä) jäi Jerusalemin temppeliin taivaallisen Isänsä luo. Sittemmin hän puhdisti temppelin kaikkien kansojen rukoushuoneeksi. Ylösnousemuksensa jälkeen hän astui taivaaseen astuakseen siellä temppeliin Isänsä eteen. Tällä lailla hän täytti tehtävänsä vaimon siemenenä.

Luvatussa maassa Israelin kansa käy läpi sekä onnen että onnettomuuden aikoja. Kuuliaisuus johtaa siunaukseen, tottelemattomuus vie kiroukseen. Näin toistuvasti. Lupaus vaimon siemenestä säilyy voimassa hetkestä toiseen, niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Sen merkitys korostuu uudelleen kuningas Daavidin elämässä. Hänelle profeetta Natan ennustaa, että hänen jälkeensä hänen valtaistuimelleen on nouseva hänen jälkeläisensä, ja hänen sukukuntansa kuninkuus vahvistetaan iankaikkisesti kestäväksi liitoksi (ks. 2. Sam. 7:12-16, samoin myös Ps. 89:28-30). Hepreassa käytetään tässä nimenomaan sanaa "siemen". Siten pelastushistorian edetessä tulevan Messiaan henkilökuva tarkentuu tarkentumistaan: hän on se ennustettu vaimon siemen, hän on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin siemen, hän on esikoinen, hän on Daavidin Poika, hänen herruutensa pysyy ainaisesti. Edelleen hänen sikiämisensä/syntymänsä tapahtuu ilman miehen siementä. Hän on tosi ihminen ja samalla jotain vielä enemmän. Hänessä itse Herra Jumala tulee auttamaan ja pelastamaan. Uusi Testamentti julistaa juuri kuningas Daavidille annettuun valaan vedoten, että Jeesus Kristus on tuon lupauksen täyttymys (ks. erityisesti Apt. 13:22-23, vrt. myös 2:29-30). Roomalaiskirjeen alussa lainataan todennäköisesti (Jerusalemin?) alkuseurakunnan uskontunnustusta, joka korostaa Jeesuksen daavidilaista syntyperää: "...joka on Davidin siemenestä lihan puolesta syntynyt" (1:3, ks. myös 2. Tim. 2:8). Siksi häntä läsnäolevana Messiaana huudettiin avuksi usein Daavidin Poikana - kuten evankeliumeista tavan takaa kerrotaan.

Daavidin kuningashuoneen moninaisista vaiheista kerrotaan enemmän Kuningasten kirjoissa ja Aikakirjoissa. Väliin koko kuningashuone uhkaa tuhoutua. Erityisen vaaralliseksi osoittautuu Ataljan, kuningas Ahasjan äidin, verinen hirmuhallitus. Hän yrittää hävittää Juudan daavidilaisen hallitsijasuvun viimeistä miestä myöten. Ainoastaan pikkuinen lapsi Joas pelastuu imettäjänsä seurassa (ks. 2. Kun. 11:1-3 ja 2. Aik. 22:10-12). Vasta noin 7 vuotta myöhemmin hänet korotetaan Juudan kuninkaaksi (2. Kun. 11:4ss, 2. Aik. 23:1ss). Mikäli myös hänet olisi tapettu, ei Daavidille annettu lupaus hänen sukunsa ainaisesta kuninkuudesta olisi voinut koskaan toteutua. Niin hilkulla se oli! Aivan yhtä hilkulla se oli, kun Aabraham kävi uhraamaan Iisakia, hänen saamansa lupauksen ainoata perillistä, ja jo kohotti veistänsä teurastaakseen poikansa. Juuri siinä rahtusen hetkessä tapahtui yllättävä, ratkaiseva käänne, joka esti pelastushistorian täydellisen kariutumisen (1. Moos. 22:1ss).

Profeettakirjallisuudessa lupaus tulevasta siemenestä elää vahvana. Siinä korostuu messiaaninen toivo paremmasta huomisesta, erityisesti profeetta Jesajalla. Hän puhuu Israelin jäännöksestä toistuvasti. Ei edes kymmenesosaa jätetä jäljelle, vain pelkkä kanto. Se kanto on "pyhä siemen" (6:13). Siitä kannosta versoo kerran vesa eli Messias, joka syntyy Iisain eli kuningas Daavidin isän sukuun (11:1). Hänen kuningaskuntansa palaa siten takaisin juurillensa, syntymäkaupunkiinsa, joka on Betlehem (1. Sam. 16:1). Sieltä saa alkunsa rauhan valtakunta, jossa paratiisimainen onni kukoistaa. Messiaan ei esi-isänsä lailla tarvitse enää suojella laumaansa hirmuisia villieläimiä vastaan, vaan susi asuu sovussa karitsan kanssa. Hänen toimestaan siunaus leviää pakanakansoillekin, jotka "etsivät Iisain juurta" ja turvaavat häneen. Koko maa on silloin oleva täynnä "Herran tuntemusta" (Jes. 11:6-10). Uudessa Testamentissa nämä ennustukset saavat täyttymyksensä Vapahtajassa Jeesuksessa Kristuksessa. Hän syntyy jouluyönä Betlehemissä Daavidin jälkeläisenä ja ottaa armolliseen huostaansa maailman kansakunnat. Kerran hänen valtakuntansa saapuu voimassansa ja paha joutuu väistymään iäisesti. Tässä on meidän vahva toivomme luopumuksen aikana.






Olet lehden lukija (11.2.04 lähtien).



Sivuja päivitetty viimeksi 24.1.2017
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com