Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
6/20
7-8/20
9/20
Biblia
Laulukirjat
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku

Länsi-Suomen Herännäislehden pääkirjoitus 9/20

Länsi-Suomen Herännäislehdestä julkaistaan LSRY:n kotisivuilla pääkirjoitus. Koko lehden voit tilata kotiin painettuna tai sähköpostiisi e-lehtenä tilaussivun kautta.


Anssi Simojoki in memoriam

Timo Laato, päätoimittaja

Pastori ja teologian tohtori Anssi Simojoki sai iäisyyskutsun 6.7.2020. Hän oli syntynyt vuonna 1944 ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1972. LSRY:n palveluksessa hän on toiminut Länsi-Suomen Herännäislehden päätoimittajana ja lähetystyössä Afrikassa. Eläkevuosiaan hän vietti Uudessakaupungissa, jossa hän kuoli - kaaduttuaan kotipihassaan sydäninfarktin seurauksena.

Kuolema on aina meille jälkeen jääneille vakava muistutus omasta kuolevaisuudestamme. Ruumispaareissa oli menneinä aikoina usein tekstinä: "Huomenna sinä!" Ja joskus ei ole aikaa jäljellä odottaa edes tuonne huomiseen, vaan kuolema saattaa noutaa jo tänään. Vanhassa kirkkokäsikirjassa on paljon puhutteleva kohta "sairasten oppimisesta". Samaan tapaan voimme puhua "kuolevaisten oppimisesta" ja "kuolleitten oppimisesta". On ensiarvoisen tärkeää pysähtyä ja ymmärtää tässä hetkessä, että myös minä kuolen kerran. Sen jälkeen tulee tuomio ja alkaa iankaikkisuus. Missä aiot viettää sen? Vaihtoehtoja on tasan kaksi. Molemmat kestävät iäti. Muista, että kenelläkään ei ole oikeutta muuttaa muualle, jos silloin rupeaa kaduttamaan kesken kaiken. On joko loputtoman pitkä piina helvetin tulessa tai autuaallinen olo taivaallisessa kunniassa pyhien parissa. Paikkaamme siellä ei arvota elämän lottopelissä. Se ratkeaa täällä sen perusteella, kuka uskoo Jeesukseen omana henkilökohtaisena Vapahtajanaan tai kuka hylkää hänet kulkien omaa tietään, jota myös laveaksi kutsutaan.

Anssin pitkää elämää tarkastellessa hänen päätyökseen nousi luterilaisen kirjallisuuden kääntäminen monille eri kielille. Sen kirkkaimpana helmenä oli luterilaisten Tunnustuskirjojen käännöstyön johtaminen swahilin kielelle itäisen Afrikan luterilaisten kirkkojen käyttöön. Projekti alkoi varsinaisesti vuonna 1996 ja päättyi vuonna 2010. Tuolloin Anssi siirtyi eläkkeelle ja palasi takaisin Suomeen, lapsuutensa Uuteenkaupunkiin. Tunnustuskirjojen julkaisu ja jakelu jäivät hänen seuraajansa, pastori James Mayn tehtäväksi. Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistys tuki uskollisesti käännöstyötä koko seurantajakson aikana. Yhä edelleen toiveenamme ja rukouksenamme olkoon, että raamatullinen ja luterilainen oppi ja elämä löytävät ja valloittavat afrikkalaisten sydämet.

Mitä sitten meidän luterilaiset Tunnustuskirjamme opettavat kuoleman hädästä, sen rehellisestä kohtaamisesta ja lopullisesta voittamisesta? Paljonkin. Yksi kauneimmista kohdista on seuraava:

"Ken ei ilolla kuolisi tunnustaessaan näitä uskonkohtia: me saamme syntien anteeksiantamuksen lahjaksi, Kristuksen tähden ja: me emme omilla teoillamme ansaitse syntien anteeksiantamusta! Hurskailla ei omissatunnoissaan olisi riittävän lujaa lohdutusta synnin ja kuoleman kauhistuksien vastustamiseksi ja perkeleen yllytyksiä vastaan, joilla hän tahtoo saattaa heidät epätoivoon, elleivät tietäisi, että heidän tulee olla vakuuttuneita siitä, että heillä on syntien anteeksiantamus lahjaksi, Kristuksen tähden. Tämä usko kannattaa sydämiä ja tekee ne eläviksi tässä mitä ankarimmassa kamppailussa epätoivoa vastaan." (A. E Koskenniemen käännös: Augsburgin tunnustuksen puolustus, 184.)

Jos näitä sanoja lukiessasi ajattelit tietäväsi jo tuon kaiken ja siksi ehkä hiukan kyllästyneenä kahlasit tekstin loppuun asti, et vielä todennäköisesti ole kohdannut omaa kuolemaasi. Ei kukaan kuoleva eläessään tai vielä vähemmän kuollessaan voi saada kyllin näistä sanoista, jotka ovat portti ikuiseen autuuteen. On suuri armo, jos kuoleman kauhut valtaavat meidät repien rikki sovinnaisen kristillisyytemme, jotta me oppisimme - ennen kuin on toivottoman myöhäistä - turvautumaan ainoaan turvaamme: Kristuksen veriseen evankeliumiin. Älä näe unta taivaasta! Se haihtuu herätessäsi omavanhurskaitten helvetissä. Nyt on kumminkin ihana pelastuksen päivä. Sinua kutsutaan ihan todelliseen taivaaseen. Se alkaa täällä jo maitten päällä (Kristuksen kanssa) ja kestää iäti taivaassa. Eihän sinun paikkasi jää tyhjäksi?

Erityisen vahvasti luterilaiset Tunnustuskirjat sanoutuvat irti kaikenlaisista hyvitystöistä, joita tuona aikana ja yhtä lailla nykyään mainostetaan meidän mahdollisuutenamme sovittaa pahuuttamme. Ei ikinä. Tie kadotukseen on vanhan sanonnan mukaan päällystetty hyvillä ja katteettomilla lupauksilla, ja helvetin peräseinä on muurattu niiden pappien pääkalloista, jotka avasivat ammottavan suunsa puhumaan ihmisviisautta. Silti luterilaiset Tunnustuskirjat eivät unohda eivätkä vähättele raamatullista puhetta "parannukseen soveliaista hedelmistä". Ne seuraavat mukana ja perässä, "koska juuri uudestisyntymä tapahtuu alituisella vanhan tilan kuolettamisella" (s. 162).

Luterilaiset isät kirjoittavat jo useaan otteeseen osoittaneensa, että "parannuksen on tuotettava hyviä hedelmiä" (s. 167). Niitä luetellaan pitkä lista. En käy niitä yksilöimään enempää. Mutta nostan esiin yhden tärkeän seikan, joka unohtuu liian usein, vaikka se on perinteisesti nähty hyvin keskeisenä osana meidän valmistautumistamme kuolemaan. Se perustuu "Isä meidän"-rukouksen kohtaan: Ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet (meidän velvollistemme). Kuolinvuoteella rukoillaan näin. Puhdasta sanahelinää - tai pikemmin likaista Jumalan sanan väärinkäyttöä - jollei se vie meitä itseämme syvään synnintuntoon ja pyytämään anteeksi niiltä, joita vastaan me olemme rikkoneet. Luterilaiset isät puhuvat siksi tarpeesta pidättyä pitkävihaisuudesta ja osoittaa toisaalta sovinnollisuutta (s. 167). Luther sanoittaa toisessa yhteydessä saman asian suoraan ja seuraavasti: "Jos täällä menet lähimmäisesi ohitse, on hän siellä ylhäällä sinun tielläsi, niin että sinun taivaan portilla täytyy uudestaan mennä hänen ohitsensa." Tässä on paljon ajattelemisen aihetta. Me emme - toistettakoon se vielä kerran! - ansaitse teoillamme mitään, mutta "parannukseen soveliaat hedelmät" kuuluvat elävään uskoon ja myös niitä on teroitettava koko seurakunnalle.

Anssin monivivahteiseen elämään kuului myös rikas virsiperintö. Hän johti työryhmää, joka valmisti pitkän aherruksen jälkeen koraalikirjan Siionin virsiin ja Halullisten sielujen hengellisiin lauluihin. Sen avulla on seuroissa laulettu ja säestetty monet kerrat. Olen myös itse todistanut, kuinka rukoilevaisnuoret ovat hiljalleen oppineet soittamisen taidot tapaillessaan nuotteja. Se on tuntunut hyvältä ja siunatulta. Erityisesti haluaisin tässä yhteydessä mainita Lauri Katilan ansiokkaan ja pyyteettömän uurastuksen virsiperinteen tallentajana. Hänen asiantuntemuksensa oli koko työn pohjana, vaikka hän ei varsinaiseen työryhmään osallistunut.

Tästä rikkaasta virsiperinteestä on syytä lainata ihanaa opetusta kuoleman kohtaamisesta ja sen voittamisesta. Kristityn lähtövirressä (Achrenius 110) lauletaan mm. näin:

"3. Sill' aikani jo lähestyy, / suo, Jesu, etten hämmästy, / aut' kilvoittelen uskossa, / veres ja ansios voimassa.

4. Että pyhäis kruunun perisin, / ja valkeill' vaatteill' seisoisin / edessäs, niin kuin palvelija; / ah, Jesu, auta minua.

8. Nyt hyvästi jälkeenjääväiset, / suvut ja muutkin ihmiset, / puolison', lapsen' rakkahat, / rukoilkaat Jesust' lakkaamatt'.

9. Ruvetkaat armoa kerjäämään, / ett' Jesus uuteen elämään / teit' herättäis jo näkemään / sen vaaran, kuin on edessänn'.

10. Sodoman tyhjii omenit', / ohdakkeit' sielua pistävit', / Jesus teist' poijes karsikoon, / lunastettujansa auttakoon.

11. Tässä pimiäss' laaksoss' valvomaan, / Hengess' ja uskoss' poistamaan / omaa ja maailman kunniat', / kuin lopult' ovat katkerat.

12. Ah, suokoon Herra Jumala, / että kasvoins edess' ilolla / saisimme toinen toistamme / tervehtää, yhdess' olla me."

Kun Anssi vuonna 2014 täytti 70 vuotta, julkaistiin syntymäpäivän kunniaksi juhlakirja, jonka nimenä oli osuvasti: Niin kuin se on kirjoitettu, niin se myös paikkansa pitää. Se kuvastaa hyvin raamatullista ja luterilaista oppia kirjoitetun ja julistetun Jumalan sanan voimasta. Kaiken kirkollisen työn on perustuttava selkeän Raamatun opetuksiin. Mikään muu ei kestä. Lainataksemme edellisen vahvemmaksi vahvistukseksi luterilaisia isiä, jotka Anssin kääntämien Tunnustuskirjojen kautta saarnaavat nyt oikeata oppia itäisessä Afrikassa:

"Voidaanko jumalattoman kääntymisestä tai uudensyntymän tavasta puhua yksinkertaisemmin ja selvemmin? Esittäkööt vastustajamme yhden ainoankin lukemattomien kirjailijoiden Sententioiden selityksen, jossa selviteltäisiin uudensyntymisen tapaa! Puhuessaan rakkauden perustilasta (habitus) he olettavat - nykyaikaisten kasteenuusijoiden tapaan - ihmisten ansaitsevan sen tekojen avulla eivätkä opeta sitä saatavaksi sanan kautta. Jumalan kanssa ei kuitenkaan voida hieroa kauppaa. Jumalaa ei voida käsittää muutoin kuin sanan välityksellä. Vanhurskautus tapahtuu siis sanan välityksellä, niin kuin Paavali sanoo: 'Evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin uskovalle pelastukseksi'. Ja niin ikään: 'Usko tulee kuulemisesta.' Jo tämänkin perusteella voidaan todistaa, että usko vanhurskauttaa. Jos kerran näet vanhurskautus tapahtuu yksinomaan sanan välityksellä, ja sana voidaan käsittää yksinomaan uskolla, seuraa siitä, että usko vanhurskauttaa. [...] Tähänastisen olemme esittäneet osoittaaksemme, millä tavalla uusisyntymä tapahtuu, ja tehdäksemme ymmärrettäväksi, millainen on se usko, josta me puhumme." (A. E Koskenniemen käännös: Augsburgin tunnustuksen puolustus, 74-75.)

Näin haluan itsekin uskoa ja tässä uskossa kuolla, jos Herramme ja Vapahtajamme minulle sen armon suo: Niin kuin se on kirjoitettu, niin se myös paikkansa pitää!

Myöhemmin Anssi osallistui aktiivisesti Lähetyshiippakunnan toimintaan ja toimi siellä moninaisissa tehtävissä. Hänen työtänsä arvostettiin laajasti.

Anssilla ja hänen vaimollaan on kuusi lasta ja kaksikymmentäneljä lastenlasta. Me saamme rukouksissamme yhä pyytää Jumalan sanan lohdutusta ja voimaa surukotiin, kaikille sureville omaisille ja ystäville.




Sivuja päivitetty viimeksi 22.10.2020
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com