Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
12/18
1/19
2/19
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku

Länsi-Suomen Herännäislehden pääkirjoitus 1/19

Länsi-Suomen Herännäislehdestä julkaistaan LSRY:n kotisivuilla pääkirjoitus. Koko lehden voit tilata kotiin painettuna tai sähköpostiisi e-lehtenä tilaussivun kautta.


Uuden vuoden aarreaitta

Timo Laato, päätoimittaja

Jo teeseissään vuodelta 1517 Luther tunnusti, että "kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi" (62. teesi). Samalla hän rohkeni toivoa, että papisto huolehtisi tuon aarteen jakamisesta Saksan kansalle. Sillä suuri surkeus ja rappio oli päässyt valtaan maassa. Aneiden tarjoamisella ja kaupittelulla kerättiin keinoja kaihtamatta suunnattomat määrät rahaa paavin kirstuihin Pietarin kirkon rakentamista varten. Rikkauksia ahnehdittaessa tai niitä rohmuttaessa ei puhtaan evankeliumin saarnaamisesta kannettu mitään vastuuta.

Myöhemmin Lutherin teesi kirkon todellisesta aarteesta kristallisoitui useissa reformatorisissa kirjoituksissa, joissa hän laajasti ja syvällisesti käsitteli oppia pelastuksesta. Kauneimmillaan ja kirkkaimmillaan se säihkyy teoksessa Sidottu ratkaisuvalta. Siellä ja muualla "Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi" tarkoittaa, että hän julistaa kunniansa kiitokseksi ja armonsa ylenpalttisuudesta jumalattoman vanhurskaaksi yksin uskon kautta Kristuksen Golgatalla hankkiman sovituksen tähden, ilman lain tekoja tai mitään ansioita. Tämä oppi jäsentää koko Raamatun moninaisen ja monipuolisen ilmoituksen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi iäistä autuuttamme varten. Siksi tämän opin myötä kirkko joko seisoo tai kaatuu (articulus stantis et cadentis ecclesiae).

Kristityn on hyvä tarkoin selvittää itselleen ja muille, mitä vanhurskauttamisesta kuuluu uskoa ja minkä perusteella se tapahtuu. Kirkkomme luterilaisissa Tunnustuskirjoissa Melanchthon tarjoaa Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa eli Apologiassa arvioinnin avuksi kahta ohjetta. Oikea vanhurskauttamisoppi eli opetus iankaikkisesta autuudesta antaa

1. lain kauhistamalle omalletunnolle kestävän ja pysyvän lohdutuksen

2. Kristukselle kaiken kunnian syntisen pelastuksesta.

(ks. Tunnustuskirjat: A. E. Koskenniemen laitos, sivulta 66 eteenpäin)

Näiden kahden arviointiperusteen pohjalta jokainen voi tarkata kuulemaansa ja lukemaansa julistusta, pitääkö se yhtä Raamatun kanssa. Ennen kaikkea ne auttavat meitä tutkimaan omaa autuutemme perustaa, rakentuuko se ainoastaan Raamatun iäti kestävän sanan varaan. Kaikki muu sortuu kerran. Kristuksen sana ei koskaan!

Uuden armovuoden alkaessa se "yksi ainoa tarpeellinen" on tässä. Toivotamme kaikille lehtemme lukijoille siunattua Herran vuotta 2019.




Sivuja päivitetty viimeksi 12.2.2019
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com