Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
2/18
3/18
4/18
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku

Länsi-Suomen Herännäislehden pääkirjoitus 2/18

Länsi-Suomen Herännäislehdestä julkaistaan LSRY:n kotisivuilla pääkirjoitus. Koko lehden voit tilata kotiin painettuna tai sähköpostiisi e-lehtenä tilaussivun kautta.


Jälkikristillinen aikakausi

Timo Laato, päätoimittaja

Elämme jälkikristillistä aikaa. Maallistuminen etenee yhteiskunnassa. Se vaikuttaa osaltaan myös kirkossa. Kehitys kulkee monesti eri tahtiin. Esimerkiksi avioliittoa ei enää yhteiskunnan lainsäädännössä pidetä (yksiselitteisesti) miehen ja naisen välisenä liittona. Samoin pyhäpäivän merkitys on väistynyt yhä enemmän syrjään, ja koko työviikko on avattu laajemmin markkinavoimille.

Tällaisessa tilanteessa joutuu vakavasti miettimään ja kysymään, voiko yhteiskunnassa tosissaan vallita eri arvot kuin kirkossa. Sinänsä tuossa ei ole mitään merkillistä tai mullistavaa. Näinhän kristinusko on joutunut alusta asti kamppailemaan olemassaolonsa ja uskomustensa puolesta. Vastaavasti yhä tänään suurimmassa osassa maailmaa kirkko elää aivan toisenlaisessa kulttuurissa kuin kristillisessä. On ihan hyvää ja tarpeellista herätä todellisuuteen. Kristittyinä ajaudumme harhaan, jos nojaudumme enemmistön mielipiteeseen ja sen mukaisesti muutamme omaa ajatteluamme.

Toisaalta Raamattu ei anna meille lupaa tuudittautua sellaiseen ratkaisuun, että hyväksyisimme vallitsevat olosuhteet yhteiskunnassa ja tyytyisimme pitämään yllä kristillistä moraalia vain omissa pienissä piireissämme. Kyllä kirkolla kuuluu olla vahva profeetallinen ääni, jota se käyttää kaiken melusaasteen keskellä, vaikenematta ja häpeämättä. Jumala on koko luomakunnan Herra. Ei kenenkään ole lupa rikkoa hänen luomisjärjestystään. Se koskee kaikkia – uskoivatpa he häneen tai eivät.

Erityisesti kolme teologisesti tärkeää ajatusta on hyvä pitää mielessä:

1. Luonnollinen laki

Käsite ”luonnollinen laki” opettaa, että Jumalan luomisjärjestys on universaali, kaikkia koskeva. Sitä ei kuulu rikkoa. Sen rikkominen johtaa yhteiskunnan rappioon ja tuhoon (ennemmin tai myöhemmin). Siksi on noustava aborttia vastaan, puolustettava elämän arvoa ja arvokkuutta loppuun asti, opetettava pyhää avioliittoa miehen ja naisen välisenä liittona.

2. Maallinen ja hengellinen esivalta (regimentti)

Luterilaisuudessa on aina erotettu maallinen ja hengellinen regimentti (eli yhteiskunta ja kirkko) toisistansa. Se ei kuitenkaan koskaan ole tarkoittanut sitä, että maallinen esivalta olisi täysin suvereeni tai autonominen suhteessa hengelliseen esivaltaan. Päinvastoin. Tarvittaessa hengellisen esivallan tehtävänä ja velvollisuutena on valistaa maallista esivaltaa hoitamaan monet ajalliset tehtävänsä kunnolla, rikkomatta Jumalan säätämää luomisjärjestystä.

3. Rakkaus

Rakkauden tähden yhteiskunta ei voi sallia mitä tahansa. Sen on huolehdittava erityisesti heikoista, sairaista ja vanhuksista, myös syntymättömistä lapsista. Sen ei kuulu missään olosuhteissa tai edes osittain toteuttaa esim. islamilaista saria-lakia, jossa poljetaan varsinkin naisen oikeuksia. On havahduttava myös siihen todellisuuteen, että yhteiskunnan ylenpalttinen seksualisoituminen tuhoaa pitkälti aidon ystävyyden. Pahimmassa tapauksessa kasvava nuoriso ei opi luontaista tapaa osoittaa ystävyyttä ajautumatta ”silmätikuksi”, jossa aivan tavallinen kaverisuhde tulkitaan ”seksuaalisviritteiseksi”. Tällaisesta kehityksestä kärsivät käsittääkseni eniten pojat ja poikaporukat.

Kirkkohistoriasta me opimme, että kasvava ja leviävä kristinusko onnistui muuttamaan ympäröivää yhteiskuntaa, kun se saavutti n. 10 % määrävähemmistön. Kyse ei siis ollut enemmistöstä, ei edes sinänsä niin valtavan suuresta joukosta. Silti tapahtui suuria! Muutos tosin edellytti rohkeaa ja pelotonta tunnustautumista raamatulliseen arvomaailmaan sekä koko kirkon yhtenäistä linjaa. Suola vaikutti jo pieninäkin määrinä. Valo valaisi suitsevana tuikkunakin tehokkaasti pimeyden keskellä. Loppu on kirkkohistoriaa – ja yleistä historiaa!




Sivuja päivitetty viimeksi 18.4.2018
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com