Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
4/19
5/19
6/19
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku

Länsi-Suomen Herännäislehden pääkirjoitus 4/19

Länsi-Suomen Herännäislehdestä julkaistaan LSRY:n kotisivuilla pääkirjoitus. Koko lehden voit tilata kotiin painettuna tai sähköpostiisi e-lehtenä tilaussivun kautta.


Miksi et jo usko?

Timo Laato, päätoimittaja

"Ja vaikka hän teki monta ihmettä heidän nähtensä, ei he kuitenkaan uskoneet hänen päällensä" (Joh. 12:37).

Tässä esitetään arvio Jeesuksen toiminnan tuloksista. Voidaan puhua hänen täydellisestä epäonnistumisestaan. Lopulta ei kukaan uskonut häneen, paitsi ne harvat, jotka sitten pettivät hänet kiirastorstain iltana. Johanneksen on vaikeaa selittää tapahtunutta muutoin kuin viittaamalla Jesajan kirjaan: "Herra, kuka uskoi meidän saarnamme? Ja kenelle on Herran käsivarsi ilmoitettu?" "Saarna" tarkoittaa tunnustekojen yhteydessä annettua opetusta, "Herran käsivarsi" merkitsee varsinaisia tunnustekoja. Epäonnistuminen oli sittenkin ennalta suunniteltu! Vasta pitkäperjantain jälkeen seurasi evankeliumin menestys.

Myös Jeesukselle itselleen elämäntyön tuhoutuminen oli tuskaisaa. Seuraavassa jaksossa esitetään yhteenveto hänen julistuksestaan. Se alkaa paljon puhuvalla tavalla: "Jeesus huusi" (j 44). Hän huutaa kaikille, joilla kukaties on korvat kuulla. Samalla huutoon sekoittuu hänen oma ahdistuksensa. Getsemanen yö jo häämöttää. Herramme hiki käy punertavaksi. Pian hän joutuu veriseen saunaansa yksin.

Juutalaisten nurjalle asenteelle ei löytynyt selitystä. Heidän epäuskonsa pysyi huolimatta kaikista tunnusteoista. Käsitteenä "tunnusteot" tarkoittavat enemmän kuin "pelkkiä ihmeitä": niiden tarkoituksena on synnyttää uskoa. Usein Johannes todistaa nimenomaan, että usko syntyi tunnustekojen vaikutuksesta. Mutta nyt sanotaan, että juutalaiset eivät lainkaan uskoneet. Kreikan verbimuoto (imperfekti) paljastaa epäuskon pysyvyyden ilmaisemalla menneisyydessä tapahtunutta jatkuvaa toimintaa. Epäuskosta ei tullut loppua, ei sitten millään.

Samassa yhteydessä Johannes vielä varoittaa ihmiskunniasta. Monet kyllä uskoivat, mutta eivät tunnustaneet sitä, sillä "he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa" (j 43). Heidän pelkonsa liittyi synagogasta erottamiseen. Oma pelkomme liittyy kenties kirkollisen valtaeliitin, herätysliikkeemme tai kaveripiiriimme arvoihin, ehkä yliopistomaailman hyväksyntään. Lapsuuteni virsi kysyy: "Rohkenetko, minkä maksoi, aina Herraas tunnustaa? Vaikka maailma sua pilkkaa, vastustaa ja vainoaa? Jos et ees sä tohdi alkaa, minkälainen loppus on!" On monenlaista uskoa, sellaistakin uskoa, joka ei täytä "taivaallisia laatuvaatimuksia".

Jeesus rohkaisee meitä parannukseen pelkuruudestamme. Se, mikä nousee kanteeksi, annetaan anteeksi. Hänen armostaan. Lapsuuteni virsi jatkaa: "Itseäs siis tutki, ootko puolellaan vai vastahan. Jos on mieles Herraa vastaan, ristin luo käy Golgatan! Pyydä uutta puhdistusta luona armolähtehen. Pyydä voimaa, rohkeutta Herran tunnustuksehen. Risti ensin, sitten kruunu, rauha jälkeen taistelun."




Sivuja päivitetty viimeksi 17.6.2019
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com