Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
12/18
1/19
2/19
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku

Länsi-Suomen Herännäislehden pääkirjoitus 12/18

Länsi-Suomen Herännäislehdestä julkaistaan LSRY:n kotisivuilla pääkirjoitus. Koko lehden voit tilata kotiin painettuna tai sähköpostiisi e-lehtenä tilaussivun kautta.


Kristuksen syntymä ja syntymät

Timo Laato, päätoimittaja

Joulu on Jumalan Pojan syntymäjuhla. Iankaikkinen Sana, hän, joka on Jumala itse (Joh. 1:1), tuli kaltaiseksemme, "lihaksi" (Joh. 1:14), kuitenkin ilman syntiä. Siksi hän tahtoo ja taitaa auttaa koko syntiin langennutta ihmiskuntaa. Myös sinua. Älä sitä ensinkään epäile. Joulun ilosanoma kuuluu: "Teille, siis myös sinulle, on syntynyt Vapahtaja." Sitten seuraa koko enkelijoukon, lukemattoman taivaallisen sotaväen voimakas kuorolaulu, jossa kuulutetaan Jumalan kunniaa kaikkialla maailmassa. Hänellä on hyvä, laupias tahto jokaista kohtaan. Siksi paimenet rohkaistuivat tästä ja lähtivät suoraan kiirehtimään seimen luokse. Ei tarvittukaan enää erillistä kehotusta: "Juokse ja joudu!" Hyvä sanoma riitti sellaisenaan. Se ikään kuin antoi nopeat jalat alle ja siivitti menoa perille asti. Näin se tapahtuu yhä vielä. Sinunkin kohdallasi. On se ihmeellistä ja ihanaa!

Raamatun opettajana Luther tähdentää osuvasti, että Kristuksen inkarnaation ("lihaksitulon") ihme toteutuu sakramentissa. Erityisesti hän puhuu ehtoollisesta, mutta sama koskee tietysti myös kastetta. Kirjassaan "Kirkon Baabelin vankeudesta" hän sanoo:

"Sen tähden on sakramentista sanottava aivan samaa kuin itse Kristuksesta. Sillä jotta jumaluus asuisi hänessä ruumiillisesti, ei hänen inhimillisen luontonsa tarvitse muuttua, ikään kuin sen ominaisuudet olisivat esteenä jumaluudelle, vaan molemmat luonnot ovat täydellisinä olemassa. Silloin voidaan todella sanoa: 'Tämä ihminen on Jumala, tämä Jumala on ihminen.' Ellei filosofia käsitä tätä, käsittää sen kuitenkin usko. Jumalan sanan arvo on suurempi kuin meidän henkemme käsityskyky. Samoin ei leivän ja viinin tarvitse muuttua, jotta todellinen ruumis ja todellinen veri voisivat olla läsnä sakramentissa, ikään kuin niiden satunnaiset ominaisuudet olisivat esteenä Kristukselle, vaan molemmat säilyvät samalla kertaa, ja silloin voidaan todella sanoa: 'Tämä leipä on minun ruumiini, tämä viini on minun vereni' ja päinvastoin.'" (M. Luther: Valitut teokset II, 410-411.)

Tämän mukaisesti kasteessa ja ehtoollisessa tapahtuu sama käsittämätön ihme kuin jouluna: Sana tulee lihaksi. Hän tulee näkyväksi sanaksi auttamaan ja autuuttamaan meitä. Siksi kastettu ihminen saa todella iloita uudestisyntymän armosta ja astua ehtoolliselle nauttimaan taivaallisen Hyväntekijänsä "ruumin ja veren" syntiensä anteeksisaamiseksi. Joulun ihme toistuu näin läpi koko kirkkovuoden. Yhä uudelleen ja uudelleen. Sama Sana, joka on läsnä evankeliumissa ja joka itse on juuri se evankeliumi, on läsnä näkyvänä myös sakramenteissa. Hänet löytää siis saarnatuolista, kastemaljan äärestä ja alttarin luota. Näin Jumalan armo kohtaa syntisen joulun ihmeessä: sanassa ja sakramenteissa. Se evankeliumi synnyttää ja vahvistaa uskon.

Joulun sanoman ja sakramenttien tarkoitus on, että Jeesus saa niiden kautta syntyä sinun "sydämesi karsinaiseen" - kuten Luther ilmaisee asian puhuessaan sisimpämme seimestä, jonne Jeesus Vapahtajana "kapaloidaan" ja jonka luona meidän on siksi niin autuasta olla. Lapsen syntymä tuo mukanaan ilon. Kuinka paljoa enemmän riemua se nostattaa, kun on kyse Jumalan Pojan syntymästä ja kun hän, puhtaintakin puhtaampi, syntyy minuun, saastaiseen ja likaiseen talliin. On siinä ihmettelemistä. Sitä ei oikein voisi todeksi uskoa. Silti uskomaan meitä kehotetaan, jopa käsketään. Siksi täyttä tottahan tuon täytyy olla! Ei sitä voi muuksikaan muuttaa, kun kuulee lapsen jokeltelevan ja kaipaavan meitä lähelleen. Siispä rohkeasti esiin vain sieltä tallin hämystä. Käy sellaisena ja ryysyinesi seimen luokse. Loppuu vihdoin kurjuutesi.

Joku saattaa nyt kaiholla muistella lapsuutensa joulua. Silloin tuo kaikki oli niin todellista. Oli kodin lämpöä ja tunnelmaa. Rinnalla olivat rakkaat läheiset. Siivottu koti. Raikkaalta tuoksuva kuusi kynttilöineen permannolla. Herkut pöydässä. Ja silloin vielä oli uskomassa omalle kohdalleen joulun sanoman. Sitten kylmä maailma vei mukanaan ojaan ja allikkoon. Kaduttaa ja hävettää. Ei enää kehtaisi näyttäytyä muiden joukossa. Miten kummassa minusta tuli näin musta, oikea murjaanien murjaani? Mutta kuule! Noinhan siinä kävi Galatiassakin. Siellä langettiin pois armosta. Silti Paavali julistaa heille uudelleen uudestisyntymisen mahdollisuutta, jotta Kristus sikiäisi, syntyisi ja saisi "muodon" heissä (Gal. 4:19). Ei Jumala hylkää meitä rumaan ja haisevaan talliimme, kun me hylkäämme hänet. Yhä edelleen kaikuu sinun korviesi kuultavaksi ensimmäisen joulun ilosanoma: "Teille on syntynyt Vapahtaja!" Kun hän syntyy sydämeesi, niin sinä synnyt uudesti. Saat taasen aloittaa alusta. Taasen kaikki kauniit muistot käyvät toteen. Se olkoon elämäsi paras joululahja!

Vielä lopuksi täytyy muistuttaa ja yrittää ymmärtää sitä perin ihmeellistä totuutta, kuka tuo jouluna syntynyt lapsi onkaan. Hän on se sama, josta Jumala sanoo iankaikkisuudessa: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinun synnytin" (Ps. 2:7). Jaetta lainataan tai siihen viitataan Uudessa Testamentissa usein. Siinä on puhetta jälleen Kristuksen syntymisestä. Hän on Sana, joka syntyy Jumalan suussa ja jonka hän sanoo puhuessaan meille. Koska Jumala ei koskaan ole ollut vailla sanoja (muka "mykkä"), on tuo hänen sanomansa Sana yhtä iankaikkinen kuin hän itse. Jumala Jumalasta. Ja kuitenkin on totta: "Tänä päivänä minä sinut synnytin." Poika on kolmiyhteisen Jumalan "toinen persoona". Hän on Isästä iankaikkisuudessa syntynyt, ei luotu, mutta samaa olemusta kuin Isä. Tuo iankaikkisuuden "tänä päivänä" ajankohtaistuu meille joka päivä Jumalan puhuessa meille. Jo se käy yli ymmärryksen. Lisäksi joulun täysin käsittämätön ilosanoma kuuluttaa, että "iankaikkisuudessa syntynyt" on myös "ajassa syntynyt". Jumala tuli ihmiseksi, avuttomaksi vastasyntyneeksi. Juuri siksi hän taitaa ja tahtoo meitä avuttomia auttaa.

Tämän enempää ei kannata jatkaa kirjoittamista. Ei kerta kaikkiaan pysty. Jäljelle jää ainoastaan ihmettely ja hämmästys, palvonta ja kunnioitus. Sitä se joulu on.




Sivuja päivitetty viimeksi 12.2.2019
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com