Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
3/18
4/18
5/18
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku

Länsi-Suomen Herännäislehden pääkirjoitus 3/18

Länsi-Suomen Herännäislehdestä julkaistaan LSRY:n kotisivuilla pääkirjoitus. Koko lehden voit tilata kotiin painettuna tai sähköpostiisi e-lehtenä tilaussivun kautta.


Raamatun saarna Kristuksen ylösnousemuksesta

Timo Laato, päätoimittaja

“Kristus on totisesti ylösnoussut! Hän on sovittanut syntimme ja voittanut kuoleman vallan.” Näin laaja kristikunta yhdessä ja kaikkialla kuuluttaa pääsiäisen ilosanomaa. Tästä julistuksesta riippuu koko kirkon olemassaolo ja sen oikeutus. Apostoli Paavali kirjoittaa korinttilaisille seuraavasti: “Mutta jollei Kristus noussut ylös, niin on meidän saarnamme turha ja teidän uskonne myös turha. Ja me löydetään Jumalan vääriksi todistajiksi, että me Jumalaa vastaan todistaneet olemme, että hän on herättänyt ylös Kristuksen, jota ei hän ole herättänyt ylös, ellei kuolleet nouse ylös.” (1. Kor. 15:14-15.)

Siksi ei ole ollenkaan odottamatonta, että Raamatun saarnaa Kristuksen ylösnousemuksesta yritetään turhentaa tai suorastaan kieltää. Jos siinä onnistuttaisiin, lakkaisi koko kristinusko olemasta ja muuttuisi ainoastaan yhdeksi tavalliseksi uskomukseksi ja uskonnoksi. Seuraavassa otan lyhyesti esille kolme tapaa kieltää tai kiertää Raamatun opetus pääsiäisen ihmeestä.

Epäuskoisen papin eksyttävä opetus Kristuksen ylösnousemuksesta

Harvemmin kirkossa aivan suoraan kielletään Kristuksen ylösnousemusta. Paljon useammin se (tai yleensä hänen ihmeensä ja pelastustekonsa) torjutaan yliopistojen ja akatemioitten teologisissa tiedekunnissa. Siellä oppineet ja korkeasti koulutetut “ammatti- ja elämäntapateologit” levittävät epäuskoansa opiskelijoihin. Sen seurauksena ei saarnassa aina uskalleta rohkeasti julistaa, että Kristus on totisesti ylösnoussut, hän on ylösnoussut Vapahtajamme ja Herramme. Pikemminkin tavoitellaan ns. tieteellistä puolueettomuutta ja annetaan ymmärtää, että “näin opetuslapset käsittivät asian”, “he väittivät nähneensä hänet elävänä”, “se oli heidän yhteinen kokemuksensa”. Näissä ja vastaavissa lausahduksissa kyse on syvimmiltään kiertoilmauksista, joilla pyritään välttämään yksinkertainen, puhutteleva julistus.

Kuinka tyystin erilaiselta kuuluukaan apostolinen saarna: “Kristus on totta totisesti ylösnoussut. Usko se siis nyt heti sielusi autuudeksi!” Tästä aukeaa taivaan tie. Ei puhuta enää jotakin sekavaa opetuslasten vakaumuksesta, henkilökohtaisista mielipiteistä ja psykologisista reaktioista, jolloin heidän pääsiäisuskonsa ei olisi mikään lopullinen totuus, olisipa vain yksi (vieläpä hyvin epätodennäköinen!) vaihtoehto useiden muiden vaihtoehtojen joukossa. Heidän julistamansa sana ei tällöin olisi myöskään enää Jumalan Sanaa ihmisille vaan ihmisten sanoja Jumalasta. Kuulijan ei tarvitsisikaan vaivata itseänsä epäuskosta johtuvilla vakavilla seuraamuksilla. Eihän hän hylätessään evankeliumin hylkäisi muuta kuin jonkun “maailmankatsomuksellisen” näkemyksen, ei sen kummempaa. Siksi sovintosaarnasta ei saisi kadota rohkea raamatullisuus, jossa kuulijakuntaa puhutellaan suoraan Jumalan sanalla. Todellista herätystä ei synny hänen sanoiltaan kuulostavilla hokemilla. Tässä tarvitaan parannusta paimenten keskuudessa. Heidän ja itse kunkin meistä täytyy oppia julistamaan evankeliumia aidosti ja uskollisesti.

Harhautuneen kristityn vääristynyt luulo Kristuksen ylösnousemuksesta

Jo uskon syntyminen meissä todistaa pääsiäisen tuomasta siunauksesta. Efesolaiskirjeensä alussa apostoli hämmästelee Jumalan suunnatonta armoa itseään ja seurakuntalaisiaan kohtaan seuraavilla sanoilla, jotka liittyvät hänen kiitosrukoukseensa: “Kuinka suuri hänen voimansa meidän kohtaamme on, jotka hänen väkevän voimansa vaikuttamisen jälkeen (mukaan) uskomme, jonka hän Kristuksessa vaikutti, kuin hän hänen kuolleista herätti ja pani istumaan oikialle kädellensä taivaissa” (1:19-20). Uskon syntymisessä on siis vaikuttanut ja vaikuttaa sama voima kuin pääsiäisen aamuna! Kristitty on saanut kokea saman ihmeen kuin Kristus haudassansa “kolmantena päivänä”. Hän on noussut ylös hengellisestä kuolemasta. Myöhemmin efesolaiskirjeen toisessa luvussa ihmistä luonnehditaan luonnostansa ”vihan lapseksi”, joka on kuollut synteihinsä ja synneissänsä (2:1-5). Herätyksessä hänet herätetään henkiin. Tekojen turvin suoritettu tekohengitys ei silloin riitä, vaan tarvitaan Pyhän Henki, joka toimii (henkiin) Virvoittajana Nikean uskontunnustuksen mukaisesti. “Ja on meidät ynnä hänen kanssansa herättänyt, ja istuttanut taivaallisiin menoihin Kristuksessa Jeesuksessa” (2:6). Niinpä pääsiäistä ei vietä oikein se, joka luulottelee uskonsa vapaan tahtonsa synnyttämäksi uskonratkaisuksi. Sellainen kristitty makaa vielä synkässä haudassansa odottaen yhä riemullista ylösnousemusta, jonka Jumala hänessä armollisesti pian jouduttakoon, jotta murhe ja valitus lakkaisivat sulosävelten siivittämään ylistykseen.

Toisin sanoen hengellinen ylösnousemus tarkoittaa vanhurskautumista yksin uskon kautta, mikä taasen luetaan juuri Kristuksen ylösnousemuksen ansioksi ja vaikutukseksi. Hänet on meidän synteimme tähden “annettu ulos” ja meidän vanhurskauttamisemme tähden “herätetty ylös” (Room. 4:25). Tämä tapahtui Jumalan toimesta ilman meidän apuamme. Roomalaiset sotilaat hautaa vartioitsemassa kuvaavat päinvastoin niitä ihmisiä, jotka omilla toimillansa yrittävät estää pääsiäisen aamunkoittoa nousemasta. He pyrkivät keinolla millä tahansa peittämään ”vanhurskauden auringon” taivaalta epäuskon synkkään usvaan. Oletko sinä yksi heistä? Ehkä sinä teet kaikkesi lain käskyvallan alaisena ansaitaksesi itsellesi jonkun palkan vaivoistasi. Mutta se on turhaa. Kun roomalaiset vartiosotilaat näkivät enkelin, he “tulivat niin kuin he olisivat kuolleet” (Matt. 28:4). Vastaavasti sinä kuunnellessasi avoimin korvin papin, “Herran Zebaotin enkelin” (Mal. 2:7), julistamaa evankeliumia, joudut kuolemaan tekopyhyydestäsi. Kristus nousee silloin ylös sydämessäsi täyttääkseen sen hyvyytensä runsaudella. Hän kirkastaa sinulle armonsa ja puettaa sinut lahjavanhurskauteensa.

Koko Raamattu – todistusta Kristuksesta ja hänen ylösnousemuksestaan

Lisäksi ylösnousemuksesta saarnattaessa ei riitä, että se esitetään ainoastaan historiallisena tosiasiana. Sen merkitys on sitäkin suurempi. Pääsiäisen evankeliumi muutti ennen kaikkea opetuslasten raamattunäkemyksen. He alkoivat lukea pyhiä kirjoituksia suhteessa Kristukseen. Vanhasta testamentista tuli kristologinen kirja. “Sillä kaikki pitää täytettämän, mitä kirjoitettu on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta” (Luuk. 24:44). Uusi testamentti ei lopulta ole mitään muuta kuin vanhan täyttymystä, ei siis vain joittenkin yksittäisten profetioiden, vaan koko Vanhan testamentin täydellinen täyttymys.

Keskusteltaessa raamatullisuudesta puhutaan usein liberaalista ja konservatiivisesta teologiasta, jolloin edellisessä kiistetään raamatulliset tapahtumat laajasti ottaen valheina, kun taas jälkimmäisessä tunnustetaan ne pääpiirteissään tosiksi. Kuitenkin kyse on paljon enemmästä. Syvimmältään kamppailua käydään kirkon pääsiäisuskosta: Saako ylösnoussut Vapahtaja nousta ylös myös Vanhan testamentin teksteistä niin, että se muuttuu hänen sanakseen ja puheekseen meille? Tähän kysymykseen on jopa perinteinen, konservatiivinen yliopisto-opetuskin väliin jättänyt vastaamatta tavoitellessaan ns. tieteellistä puolueettomuutta. Siinä se on valitettavasti hiljaa ja huomaamatta liukunut pois rohkeasta apostolisesta pääsiäisuskosta, joka aikanaan voitti ja valloitti maailman. Sellaista uskoa rukoilkaamme itsellemme ja sellaista uskoa etsikäämme itsellemme juuri siksi pyhistä, profeetallisista kirjoituksista.




Sivuja päivitetty viimeksi 5.6.2018
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com