Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
11/16
12/16
1/17
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Linkit
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku

Länsi-Suomen Herännäislehden pääkirjoitus 11/16

Länsi-Suomen Herännäislehdestä julkaistaan LSRY:n kotisivuilla pääkirjoitus. Koko lehden voit tilata kotiin painettuna tai sähköpostiisi e-lehtenä tilaussivun kautta.


Vapahtajan odotus Raamatun alkukertomuksissa

Timo Laato, päätoimittaja

Vanhan kirkkovuoden kääntyessä loppua kohti ja uuden alkaessa jälleen 1. adventtina me alamme uskossa ja toivossa odottaa Jeesusta syntyväksi meidän Vapahtajaksemme. Häntä odotettiin jo kauan ennen meitä. Se odotus alkoi itse asiassa jo paratiisissa. Heti syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala antoi lupauksen vaimon siemenestä, joka polkee rikki käärmeen pään (ks. 1. Moos. 3:15). Hän on murskaava siis sen saatanan, joka oli viekoitellut ensimmäisen ihmisparin koko ihmiskunnan historian ensimmäiseen syntiin: oman itsensä korottamiseen ja Jumalan tahdon rikkomiseen.

Nähtävästi Eeva odotti Jumalan lupauksen täyttymistä hyvin lyhyen ajan kuluttua. Synnytettyään ensimmäisen lapsensa, Kainin, hän riemuitsee saaneensa "miehen, Herran" (1. Moos 4:1 Lutherin ja Biblian käännöksen mukaan; käännös "Herran avulla" on mahdollinen, vaikka ei niin syvällinen). Tästä pojasta hän toivoo käärmeen pään murskaajaa. Mutta toisin käy. Seuraa maailmanhistorian ensimmäinen murha. Kain ei kukista syntiä murskaamalla käärmeen päätä, vaan hän päinvastoin itse sortuu syntiin murskaamalla veljensä Aabelin pään. Onnettomuuksista onnettomin! Eevaa elähdyttänyt toivo omasta pojasta oli osoittautunut täysin vääräksi. Hän joutui pettymään äärimmäisen raskaasti. Silti Eeva jää yhä odottamaan Herran lupauksen täyttymistä. Synnytettyään Setin hän iloitsee saaneensa "toisen siemenen" (1. Moos. 4:25 Biblian mukaan). Ehkäpä tästä pojasta tulisi se Pelastaja koko ihmiskunnalle? Ei tullut - kuten tiedämme. Erehtymisestään huolimatta on Eevan kunniaksi sanottava, että hän ymmärsi annetusta lupauksesta hyvin paljon, enemmän kuin moni muu. Tunnustaahan hän, että käärmeen pään murskaajaksi tarvitaan poikalapsi, joka on Herra itse. Siinä hän on historian kuluessa osoittanut olleensa täysin oikeassa.

Aikanaan Jumala sitten solmii liittonsa Abrahamin kanssa. Silloin hän lupaa hänelle ja hänen siemenellensä suuren siunauksen. Tämä lupaus toistuu tavan takaa Raamatussa (esim. 1. Moos. 12:7, 13:15, 15:5, 17:7-8 ja 24:7). Selvin kohta lienee 22:18. Siinä ennustetaan kaikkien kansakuntien maan päällä tulevan siunatuiksi Aabrahamin "siemenessä", ennustus, jota lainataan Uudessa Testamentissa ja tulkitaan kristologisesti (Gal. 3:8ss, vrt. Apt. 3:25). Perusteluna mainitaan tässä yhteydessä ehkä hiukan yllättäen juutalaisten kantaisän valmius uhrata oma poikansa Iisak: "ettäs tämän teit ..." ja "... ettäs minun äänelleni kuuliainen olit" (jakeet 16 ja 18). Ansaitseeko hän siis erityisasemansa mahdollisesti poikkeuksellisen ehdottomalla kuuliaisuudellansa? Tuskin. Jumalahan oli jo paljon aiemmin antanut saman lupauksen ilman mitään ansioita. Ei hän nyt äkkiarvaamatta muuta armoansa "maksulliseksi". Perusteluna mainittu valmius uhrata oma poika viittaa esikuvallisesti Jumalan valmiuteen uhrata oma Poikansa. Kaikkien kansakuntien saama siunaus on sidoksissa tulevan Messiaan kärsimyksiin ja kuolemaan ihmiskunnan sijaisena. Koska Iisakin uhraaminen Morian vuorella kuvaa Jeesuksen uhraamista Golgatan kummulla, siitä on oikein puhua siunauksen syynä. Siunaus muodostaa vastakohdan sille kiroukselle, joka syntiinlankeemuksen johdosta kohtasi koko maata (1. Moos. 3:17). Aadamin tuottama suunnaton onnettomuus on kerran väistyvä. Sen poistaa uusi Aadam, joka on se luvattu siemen. Hänessä kaikki kansakunnat pääsevät osallisiksi iäti kestävästä autuudesta.

Sama lupaus kaikkien kansakuntien saamasta siunauksesta "siemenessä" toistetaan Iisakille ja Jaakobille (ks. 1. Moos. 26:3-4 ja 28:13-14). Se kulkee pyhässä suvussa: isältä pojalle tai syvällisemmässä mielessä taivaalliselta Isältä hengellisille pojille. Aina ei kuitenkaan ollut helppoa ymmärtää ilmoituksen sisältöä eikä varsinkaan siihen kytkeytyviä käytännön ratkaisuja. Juutalaisen kansan kantaisät eli patriarkat epäonnistuivat tässä suhteessa kerta toisensa jälkeen. Eevan lailla he päätyvät omiin ratkaisuihin ja erehtyvät raskaasti. Niistä seurasi paljon pahaa. Esim. Aabraham tulkitsi lupausta tulevasta siemenestä vaimonsa yllytyksestä vapaamielisesti ja yhtyi tämän orjattareen, Hagariin, joka synnytti hänelle Ismaelin (1. Moos. 16:1ss). Myöhemmin hän pahastui kovin, kun Saara pyysi häntä karkottamaan Hagarin ja Ismaelin luotaan. Jumalan piti aivan erikseen vakuuttaa Abrahamille, että hänen todella kuuluu kuulla vaimoaan "kaikessa" (!), sillä se koituu lopulta hyväksi tai vieläpä parhaaksi (1. Moos. 21:8-13). Sittemmin Iisak piti enemmän esikoisensa Esaun puolta. Rebekkan sydän taasen kääntyi Jaakobin puoleen (1. Moos. 25:28). Yhdessä he juonittelivat toisten selän takana. He pettivät Iisakin ja anastivat häneltä kierosti yksin esikoiselle kuuluvan siunauksen (1. Moos. 27). Tälläkin kertaa kertomuksesta käy selväksi, että naisen vaisto ("intuitio") oli oikeassa. Juuri Jaakobista oli tuleva lupauksen perillinen, jonka jälkeläisistä kerran nousisi se ennustettu Messias, käärmeen pään murskaaja. Silti hän ja hänen äitinsä tekivät väärin, kun he ryhtyivät itse ennen aikojaan järjestelemään pelastushistorian kulkua mieleisekseen. Heidän olisi pitänyt odottaa Jumalan ratkaisua. Hän olisi kyllä saattanut tahtonsa voimaan jollain tavalla. Rangaistukseksi Jaakob sai kärsiä petoksista koko elämänsä. Ne muistuttivat häntä hänen omasta harha-askeleestansa (1. Moos. 29ss).

Pelastushistorian etenemistä ei siis ihmisen pahuuskaan voi pysäyttää. Se kulkee hitaasti mutta vääjäämättömästi kohti päämääräänsä. Siitä todistavat myös ja ennen muuta Joosefin elämän moninaiset ja poukkoilevat tapahtumat. Koko tapahtumasarjan tarkoitus käy ilmi vasta myöhemmin, kun erittäin laaja ja vaikea nälänhätä leviää silloiseen maailmaan. Egyptin maan hallitsijaksi kohonneena Joosef toteaa silloin viisaasti veljillensä, että hänet on lähetetty heidän edellänsä, jotta he ja heidän jälkeläisensä jäisivät eloon "pelastukseksi monille" (1. Moos. 45:7). Jumala on johtanut ja sallinut kaiken oman tahtonsa mukaisesti. Hän on halunnut pitää lupauksensa tulevasta "siemenestä" voimassa. Siksi hän käänsi pahankin palvelemaan hyvää. Vedenpaisumuksen yhteydessä Jumala sanoo (jokseenkin) samaa. Hän käskee Nooaa ottamaan mukaansa sisälle arkkiin sekä perheensä että kaikenlaisia eläimiä ja lintuja, jotta "siemen säilyisi elossa koko maan päällä" (1. Moos. 7:3). Kyse on tietysti ensi sijassa luomakunnan säilyttämisestä hengissä. Syvimmältään siihen liittyy lisäksi ajatus, että lupaus vaimon siemenestä ei saa hukkua vedenpaisumuksen pyörteissä. Sen täytyy täyttyä. Sillä niin on kirjoitettu.

Pelastushistorian vääjäämättömästä etenemisestä ihmisten pahuudesta huolimatta todistaa erityisen selvästi Jeesuksen sukuluettelo Matteuksen evankeliumissa. Luvussa 1 mainitaan menneitten sukupolvien esi-isiä Aabrahamista lähtien. Nimeltä mainitaan kuitenkin yllättäen neljä naista. He ovat Tamar (jae 3), Rahab (jae 5), Ruut (jae 5) ja Urian vaimo Batseba (jae 6). Heidän elämäänsä varjosti huono maine: Ruut oli vierasheimoinen Moabista, ja muut olivat sotkeutuneet irstauteen. Tällaiseen maailmaan Vapahtajamme tahtoi syntyä. Hänen elämänsä tarkoituksena oli täyttää se lupaus, jonka hänen Isänsä oli jo paratiisissa antanut esivanhemmillemme. Näin paljon hän kunnioitti Lähettäjänsä tahtoa rakastamalla meitä.

Tällaista Herraa me alamme odottaa itsellemme Vapahtajaksi seimen olkipatjoille uuden kirkkovuoden pian alkaessa.






Olet lehden lukija (11.2.04 lähtien).



Sivuja päivitetty viimeksi 24.1.2017
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com