|
|
|
|
|
 Tulostettava sivu
Kysymyksiä & vastauksia
Jos sinulla on jokin kysymys, joka askarruttaa mieltäsi, voit jättää kysymyksen tästä (nimettömänä).
Kysymyksiin vastaa rukoilevaisten pastori TT Timo Laato. Kun kysymykseen
on vastattu, sekä kysymys että vastaus lisätään tälle sivulle.
Palautesivun kautta voit jättää
kysymyksiä, joihin saat henkilökohtaisen vastauksen eikä niitä lisätä
tälle sivulle.
Timo Laato / 19.6.2006:
"Kiitän saamastani rohkaisun sanoista. Kaikkea en ole välittänyt näillä sivuilla
eteenpäin, koska olen ymmärtänyt joskus jonkun tietyn viestin henkilökohtaisesti
vain minulle osoitetuksi. Samoin jotkut tietyt kysymykset voi olla ehkä parempi
käsitellä jossain muussa yhteydessä kuin näillä palstoilla.
Käytäntöä koskevat kysymykset, joihin joskus voi olla vaikea vaikuttaa, jos
tilanne syntyy nopeasti tai yllättäen, voidaan käsitellä erikseen.
Ei ole syytä ruveta pohtimaan niitä liikoja näillä webbisivuilla.
Kiitän kaikesta rakentavasta palautteesta."
|
|
Kysymys 100
| Lisätty: 7.3.2004 |
|
kuka kirjoitti 1.Samuelin kirjan?
|
| Vastaus:
Valitan. En osaa vastata.
Kirja on kumminkin hyvä ja kaikin puolin lukemisen arvoinen. Se on Jumalan Sana meille!
|
|
|
Kysymys 99
| Lisätty: 18.2.2004 |
Hei
Kirjoitatte nettisivujenne kysymyspalstalla, että avoparien lapset kastetaan
(Kysymys 94). Toteatte myös,
että
pappi ei voi päättä miten vanhemmat elävät. Kuitenkin toteatte toisessa kysymyksessä, että avoparina
elävät henkilöt eivät sovi kummeiksi koska he rikkovat 6 käskyä vastaan.
Kirjoitatte myös, että
potentiaalisia kummiehdokkaita kyllä löytyy esim. suvun piiristä.
En oikein ymmärrä miksi pappi ei voi vaatia avoliitossa asuvia vanhempia pyhittämään suhteensa
avioliitolla ennen lapsen kastetta. Vanhempien kanssahan lapsi on suurimman osan nuoruusvuosiensa ajasta, eikö heidän esimerkkinsä ja opetuksensa ole huomattavasti tärkeämpi kuin kummejen (jotka asuvat mahdollisesti hyvinkin kaukana lapsesta)? Koska kristillinen kasvatus kylvetään kotona, on väärin olla vaatimatta vähemmän sen keskeisiltä toteuttajilta (vanhemmilta)kuin kummeilta, jotka monesti (ikävä kyllä) ovat sivustaseuraajan rollissa.
Nykyään kun suvut ovat pieniä ja avoliitto on yleistä, on todella vaikeaa löytää lapselle soveliasta
kummia.
Kiitos hyvästä Kysymys/vastaus palstasta.
|
| Vastaus:
Olet ihan
oikeassa: Kyllä jokaisen papin kuuluu (tai kuuluisi!) tällaisissa tapauksissa ottaa vanhempien kanssa
esille avoliiton 6. käskyn vastainen luonne. Varmasti vanhempien vaikutus
lapsen kasvatuksessa on
suurempi kuin kummien. Tämä on heidän tärkeätä tiedostaa. Joskus tällaisen keskustelun jälkeen voi
herätä halu laillistaa aviosuhde säädetyllä tavalla. Aikaisemmin vanhemmat usein jo muutenkin ns.
virallistivat suhteensa lapsen syntymän johdosta.
Ongelmaksi muodostuu ne tilanteet, joissa vanhemmat eivät tahdo mennä vihille ja elää
kristillisesti. Silloin on todella lähellä tilanne, että kasteelta katoavat kokonaan edellytykset.
Käskyhän kuului "kastamalla ja opettamalla". Ja opetukseen kuuluu elämän todistuskin. Myös tämä täytyy
vanhempien tiedostaa.
Se, mitä kirjoitin kysymyksessä 94, lähtee
siitä, että kirkko ja pappi kirkon edustajana
pyrkii
takaamaan pienelle lapselle edes jonkun kristillisen kasvatuksen mallin. Monet isovanhemmat tai
sukulaiset toivovat ja rukoilevat, että lapselle annettaisiin kaste ja he voisivat sitten opettaa
lapselle uskon aakkosia. Näin tapahtuu melko usein. Silloin on ainakin pienen pientä valon häivähdystä.
Jos sitten lisäksi pappi yhdessä lapsen vanhempien kanssa huolehtii hyvien kummien valinnasta, asia
tulee vielä paremmaksi. Edelleen lapsen kristillisen kasvun saamisesta huolehtii seurakunta esim.
pyhäkoulussa ja (tai) päiväkerhoissa. Joissain seurakunnissa päiväkerhot kattavat kutakuinkin koko
alakouluikäisten ryhmän. Myönnän kuitenkin edelleen, että tämä kaikki yhdessäkään ei korvaa vanhempia!
Silti on totta, että lapsi ei voi valita vanhempiansa mutta vanhemmilta voidaan hyvin edellyttää edes
hurskaiden kummien valintaa. Näin täyttyy edes minimaalinen edellytys kasteelle asetetuille perusteille.
Paremminkin asia kyllä voisi olla, mutta ...
Uskoisin, että vastuullisesti toimimalla pappi voi välittää lapselle kasteen siunauksen ja samalla
muistuttaa vanhempia (sekä koko sukua) kristillisen elämän tärkeydestä. Ja vaikka monet suvut ovat
nykyään melko pieniä, en ole vielä kohdannut sellaista tilannetta, jossa kummien valinnan esteeksi
nousisi mahdottomuus löytää kummien edellytykset täyttävät sukulaiset tai ystävät.
Kiitos kiperästä kysymyksestä!
Juuri tällaiset kysymykset varmaan tekevät palstasta entistäkin mielenkiintoisemman!
|
|
|
Kysymys 98
| Lisätty: 15.2.2004 |
Tiedättekö kirjasta: Jokapäiväinen Jumalisuden harjoitus, painettu 1732 Turun akateemisessa kirjapainossa suomeksi D.Johan Gerhardin alkuperäinen teos, Jenan professori, enemmän. En tiedä mistä hakisin tietoja ed. mainitusta teoksesta. Osaisitteko antaa vinkkejä.
Monet kiitotkset jo etukäteen.
|
| Vastaus:
Jos minun on
lupa antaa tässä suora, hyvä vinkki, kehottaisin ottamaan yhteyttä raumalaiseen Urho Viinikkalaan. Hän
on hyvä, vanhan kirjallisuuden tuntija. Puhelinnumero löytyy luettelosta (tai 118).
|
|
|
Kysymys 97
| Lisätty: 15.2.2004 |
Mitä mieltä olette avoliitosta?
Voiko avoliitossa elävä toimia seurakunnan luottamustehtävissä?
|
| Vastaus:
Avoliitto on pyhän avioliiton häpäisyä.
Se on 6. käskyn rikkomista.
Siinä (tai jossain muussa julkisessa) synnissä elävä ei voi (ei saisi) toimia seurakunnan luottamustehtävässä.
|
|
|
Kysymys 96
| Lisätty: 15.2.2004 |
Moi!
Kerro laajasti missä kohdassa Raamattua naispappeus kielletään? Tiedän itse että se on väärin mutta eräs ystäväni haluaisi siihen tarkan ja Raamatullisen näkökulman. Kiitos ja siunausta tähän toimintaan!
|
| Vastaus:
Viittaan tässä
vain lyhyesti kirjaseen Vanhan käsikirjan jumalanpalvelus - Pieni opas (Liite: Kysymys kirkon virasta).
|
|
|
Kysymys 95
| Lisätty: 15.2.2004 |
|
Syntihän on sydämen luopumista Jumalasta. Miksi TV on syntiä mutta kirjat ja Internetin käyttö ei? Käsittäisin jos puhuttaisiin sisällöstä eikä vain välineestä.
|
| Vastaus:
Ei TV ole syntiä. Se on kone. Sen sijaan TV:tä voidaan käyttää pahaan. Kuten internettiä ja kirjojakin. Tämä on syntiä. Mutta ei pelkästään tämä, vaan sitä syntiä on paljon muutakin, hyvin erilaista, erikokoista ja eri väristä. Näiden kaikkien syntien tähden Jeesus on kuollut.
Joka tuntee näissä tai joissain muissa asioissa synnin painavan, saa uskossa omistaa anteeksiantamuksen Jeesuksen veren tähden.
|
|
|
Kysymys 94
| Lisätty: 15.2.2004 |
Hei! Ovatko ns. sylikummit jotenkin arvokkaampia kuin ns. tyttö/poikakummit? Olen kuvitellut kaikkia kummeja samanarvoisiksi, mutta ihmisten keskusteluista tulee toisenlainen vaikutelma.
Entä kastavatko vanhauskoiset papit kuitenkin avoparien lapset, vaikka eivät hyväksykään avoparia lapsen kummeiksi? Kummithan voi valita, mutta ei vanhempia...?
|
| Vastaus:
Ei minustakaan kummien välillä vallitse mitään arvojärjestystä. Sama tärkeä tehtävä on jokaisella. Lasta kastettaessa jonkun on tietysti pidettävä häntä sylissä. Usein tehtävään voidaan valita ihan jo senkin perusteella, kuka "jaksaa" kantaa lasta sylissään koko toimituksen ajan.
Kyllä avoparien lapsetkin kastetaan, jos voidaan olettaa, että lapselle kuitenkin taataan joku mahdollisuus saada
kristillistä kasvatusta. Kastekäskyhän kuului "kastamalla ja opettamalla" (Matt. 28:19).
Lapsi ei voi valita, elävätkö hänen vanhempansa avoliitossa tai eivät. Siitä ei voi pappikaan päättää. Sen sijaan kummit voi ja kuuluu valita kristillisten arvojen perusteella. Siitä kantavat huolta vanhemmat yhdessä papin ja seurakunnan kanssa.
|
|
|
Kysymys 93
| Lisätty: 15.2.2004 |
Hei
Mitä mieltä olet avoliitossa elävistä ihmisistä lapsen kummeina? Entä jos ei ole muita vaihtoehtoja?
|
| Vastaus:
Kirkkolaki säätää kummien
velvollisuuksista, että heidän tulee olla lapselle kristillisinä esikuvina ja esirukoilijoina. Siksi avoliitossa elävä
pariskunta on huono malli. Ei ole oikein, että rikotaan 6. käskyä
julkisesti ja häpeämättömästi ja halutaan yhä
sittenkin toimia kummeina. Kirkkolaki tai kirkkojärjestys säätää edelleen, että kirkon jäsenten tulee "pyhittää
avioliittonsa" ja yhteinen avioelämänsä "säädetyllä tavalla". Jos näin ei tapahdu, ei voida olla kummeiksi sopivia.
Uskoisin, että useat kristityt vanhemmat ymmärtävät asian vakavuuden. Edelleen ajattelen, että kummeiksi sopivia
"vaihtoehtoja" löytyy sukulaisten ja ystävien parista. Rukouksessa saa pyytää lapselle oikeita kummeja. Myös seurakunnan
jumalanpalveluksiin osallistuvien parista niitä on löydettävissä.
Lisäksi on tarpeen todeta, että ei ainoastaan 6. käskyn piiriin liittyvät asiat ole
kummiuden esteenä. Myös muut
julkisynnit ja vääryydet estävät kummia hoitamasta tehtäväänsä. Tällaisia ovat esim. juoppous, varkaus tai vaikkapa säännöölisen srk-yhteyden laiminlyönti.
|
|
|
Kysymys 92
| Lisätty: 15.1.2004 |
Olen aivan lopussa.
Minulla ei ole rahaa, kaikki menee laskuihin ja velanmaksuun.
Olen vuoden ollut eron jälkeen yksinhuoltajana.
Mistä saan vastauksia kysymyksiini ja mietteisiini unettomina öinä?
Välillä tuntuu, että ei jaksa, ei todellakaan.
Samat ajatukset pyörivät päivästä toiseen päässä, töitäkään en ole saanut, lukuisista yrityksistä huolimatta.
Onko tällä kaikella tarkoitus, kun elämässä on ollut jo kaikkea muutakin?
Mistä voin hakea apua?
Nim. Sydän auki
|
| Vastaus:
Tarvitsisit ehdottomasti jonkun, jolle voisit jutella. Ei hänen tarvitse olla mikään ammattiauttaja. Kyllä uskollinen ystävä tai läheinen sukulainen käyvät yhtä lailla. Ei varmaankaan ole hyvä jäädä yksin pohtimaan kaikkia päälle kaatuvia asioita. Monesta seurakunnasta voi saada apua. Voit rohkeasti soittaa ja pyytää esim. diakonissaa käymään luonasi. Hän osaa neuvoa eteenpäin, mistä löytää tarvittaessa lisää apua paikkakunnaltasi.
Minä kyllä suosittelisin sinulle myös jotain avointa pienpiiriä, jossa kokisit olosi turvalliseksi ja jossa voitaisiin yhdessä ja hiljaa rukoilla sinun ja toisten puolesta. Olisi hyvä, jos olisi niin suuri luottamus ryhmässä, että siellä uskaltaisi avautua ja kertoa hiljalleen mieltä painavia asioita. Vastauksia voisi myös hakea Raamatusta. Siinä kerrotaan Jeesuksesta, joka kyllä pystyy ihan hämmästyttävällä tavalla jakamaan siunausta sinnekin, missä et ehkä itse tällä hetkellä usko sitä saavasi. Toivon ja pyydän, että myös tämän kysymyspalstan lukijat rukoilisivat puolestasi. Toivotan Sinulle SIUNATTUA uutta vuotta ja Herran johdatusta.
|
|
|
Kysymys 91
| Lisätty: 15.1.2004 |
|
miten tulen uskoon isä oli katusaaarnaaja malmi
|
| Vastaus:
Usko tulee
siis kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Näin Room. 10:17
opettaa. Tuo kuuleminen
tarkoittaa evankeliumin kuulemista. Sinun tarvitsee kuulla, että Jeesus on kuollut sinun tähtesi ja sovittanut sinut Jumalan kanssa. Turvaa Jeesukseen ja hänen suunnattomaan armoonsa. Siinä on usko! Jos sinulla on joku synti, joka erityisesti painaa mieltäsi, niin kehottaisin sinua puhumaan jonkun luotettavan papin kanssa. Kerro hänelle asiasi rohkeasti ja pyydä häntä julistamaan kaikki veriruskeat syntisi anteeksi Jeesuksen kalliissa sovintoveressä. Siinä on taivas!
|
|
|
Kysymys 90
| Lisätty: 15.1.2004 |
|
Kysymykseni ei ole lainkaan hengellinen, mutta mieltäni askarruttava. Olen kolmekymppinen nainen ja minua kymmenkunta vuotta nuorempi mies haluaisi seurustella kanssani. Onko ikäero liian suuri? Olemme molemmat uskossa, viihdymme hyvin toistemme seurassa ja olemme avautuneet toisillemme syvällisissäkin asioissa. Miten suhtautuisit isänä, jos oma poikasi toisi näytille itseään huomattavasti vanhemman naisen? Onko rakkaudella ikärajoja?
|
| Vastaus:
Rakkaudella ei syvimmältään ole olemassa sellaisia rajoja, jotka estäisivät rakastumista ja naimisiinmenoa hyvinkin eri-ikäisten välillä. Silti olet oikealla tiellä, kun vakaasti mietit näitä asioita. Ei suuri ikäero mikään merkityksetönkään ole. Varmaan eteen tulee elämän aikana tilanteita, jolloin suuri ikäero luo omat ongelmansa. Ns. "biologinen kello" voi käydä puolisoiden välillä hyvin eri tahtiin. Tämän tiedostaminen on jo voitto. Silloin osaa etukäteen varautua ja suhtautua toiseen kaikesta huolimatta rakastavasti. Kysymyksestäsi käy ilmi, että teidän suhteenne on syvä, koska voitte avoimesti puhua kaikesta. Myös se seikka, että olette molemmat uskossa, ilahduttaa. Silloin on yhteinen arvopohja. Mutta silti pitää tietysti pohtia, jos juuri te sovitte yhteen henkisesti toistenne kanssa ja haluatte ottaa toisenne puolisoiksi rakastaaksenne toisianne niin ilossa kuin surussa, kunnes kuolema teidät erottaa. Jos vastaus harkinnan sekä yhteisen rukouksen jälkeen on kyllä, menkää naimisiin!
Luulen, että itse olisin vastaavassa tilanteessa isänä melkosen yllättynyt, ehkä sisäisesti vähän pelästynytkin. Miettisin, että mitähän tästä tulee. Uskoisin kumminkin iloitsevani, jos poikani löytäisi (tai saisi) puolisokseen naisen, jota rakastaa ja joka jakaisi elämän kalleimman asian (uskon) hänen kanssansa.
|
|
|
Kysymys 89
| Lisätty: 28.12.2003 |
|
Mieltäni on näin joulunaikaan askarruttanut jouluinen kysymys. Suvussani/perheessäni on paljon pieniä lapsia ja tästä johtuen joulun perinteet pyörivät paljolti joulupukin ja lahjojen ympärillä. Miten joulupukki-perinteeseen tulisi suhtautua? Erityisesti kun tulee ajankohtaiseksi oman perheen jouluperinteiden luominen. Uskotellakko lapsille joulupukin olevan totta, nykyään kun maalliset asiat tuntuvat valtaavan joulun. Miten tämä joulun keskeisimmäksi asiaksi noussut joulupukki sopii kritilliseen jouluun, jossa päähenkilönä, myös lapsille tulisi olla Jeesus-lapsi. Lahjojen antaminen toki on hyvä perinne ja antamisen ja saamisen ilo arvokasta, mutta tarvitaanko joulupukkia?
|
| Vastaus:
Lapsille on hyvä tehdä selväksi "satumaailman" ja raamatullisen pelastushistorian välinen ero. He ymmärtävät käsittääkseni hyvin nopeasti, että edellinen on täyttä fiktiota (eli keksittyä), kun taas jälkimmäinen faktaa, totisinta totta. Näihin tonttuihin ja pukkeihin lapsemme törmäävät kuitenkin aikaisessa vaiheessa ja siksi tämän opettaminen on välttämätöntä - huolimatta perheen omista yhteisistä kristillisistä perinteistä.
Itse olen noudattanut omassa perheessäni tapaa, että aloitamme joulun juhlavan vieton aattoiltana klo 18.00 jälkeen, jolloin pyhä jouluyö alkaa (yöhän lasketaan alkavaksi Raamatussa noin klo 18.00). Olemme halunneet selittää lapsille, että Jeesus on paras joululahjamme (muut lahjat ovat seurausta ja muistutusta siitä). Mielestäni näin olemme saaneet tulkittua tavan aloittaa joulun varsinainen vietto jo aattona raamatullisesti. Kokonaan toisenlaisen tavan luominen (esim. että lahjat jaetaan paljoa myöhemmin) olisi melko vaikeaa Suomen oloissa.
Lahjojen antamisen voi edelleen helposti selittää muistutuksena tietäjien tuomista lahjoista Jeesus-lapselle. Jouluhartaudessa voi tätä puolta korostaa lapsenomaisella tavalla ja siten ehkä päästä selvyyteen joulun perimmäisistä tarkoitusperistä.
Edelleen kannattaa muistuttaa joulupukin vahvasta kristillisestä taustasta. Se (tai hän) oli pyhä Nikolaus, joka nykyisen Turkin alueella toimi piispana ja jakeli omaisuuttansa köyhille, juuri ja ennen kaikkia muita lapsille. Tämän tiedostaminen auttaa tosi paljon "valloittamaan" joulupukki takaisin kristillisten arvojen puolelle, pois nykyaikaisesta satumaailmasta. Mielestäni on näin paljon parempi "kristillistää" joulupukki, kun sen "korvaaminen" ei nyky-Suomessa ole laajemmalti mahdollinen. Silti kannattaisin vahvojen kristillisten juhlaperinteiden luomista omassa kodissa. Joulupukin mukaan ottaminen on (huolimatta tuosta kristillisestä taustasta) melko vaikeaa, koska siihen liittyy niin valtaisasti maailmallista menoa ja meininkiä.
Joulussa keskeisintä on siis Jeesus-lapsi, "paras joululahjamme" (kuten "Joulupuu on rakennettu"-laulussa lauletaan). Joulupukkia ei tarvita kristillisen jouluperinteen luomiseen. Se tonttujensa kanssa kuuluu satumaailmaan (joka nykyään jopa häiritsee joulun oikean sanoman perillemenoa).
|
|
|
Kysymys 88
| Lisätty: 27.12.2003 |
|
Hei! Olen uskonnäkemykseltäni vanhoillinen luterilainen nuori nainen. Kysymys ehkäisystä tuottaa suurta päänvaivaa minulle, johtuen suurelta osalta vanhoillislestadiolaisesta kotitaustastani. Olen pitkään tuntenut tarvetta saada selkeä raamatullinen käsitys tästä asiasta, eli onko ehkäisy Jumalan tahdon vastaista vai ei. Olen ymmärtänyt, että rukoilevaiset hyväksyvät ehkäisyn, jossa ei kajota hedelmöittyneeseen munasoluun, eli ihmisalkioon. Kuitenkin luin sivuiltanne seuraavaan Raamatunlauseen naispappeutta käsittelevästä liitteestä (Vanhan käsikirjan mukainen jumalanpalvelus, Liite: Kysymys kirkon virasta, 1. Tim. 2:11-15 selitys), eikä sitä oltu selitetty mitenkään:"Mutta kuitenkin hän lasten synnyttämisen kautta autuaaksi tulee, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhyydessä siveyden kanssa." Mitä tästä voi ajatella? Onko minun myönteinen suhtautuminen ehkäisyyn Jumalan tahtoa vastaan? Olen todella hukassa: kotikasvatus sanoo ei ehkäisylle, seurakuntayhteyteni kyllä. Olisin todella kiitollinen vastauksesta. Siunausta ja rauhallista Vapahtajan syntymäjuhlaa
|
| Vastaus:
Ehkäisystä Raamattu ei suoraan sano
mitään. Se on melko uusi "keksintö". Luomiskertomuksen mukaan avioliittoon
kuuluvat olennaisena osana lapset - jos Herra niitä suo. Kehotus: "Olkaa
hedelmälliset ja täyttäkää maa!" sisältää selkeästi ajatuksen, että
avioliiton yksi tarkoitus on lapset. Tämä on hyvä muistaa kaiken
elintasokilpailun ja koulutuksen tiimellyksessä. Lapsia kuuluu tämän
mukaisesti myös hoitaa Herran kalleina lahjoina. Heitä ei saa pahentaa.
Itse asiassa juuri tähän tuo mainittu 1. Tim.
2:15 liittyy.
Edelleen on tarpeen painottaa (kuten kysymyksessä muistutetaan), että kaikki ne ehkäisykeinot, joissa kajotaan hedelmöittyneeseen munasoluun ovat Jumalan luomistarkoitusta vastaan, sillä silloin tuhotaan jo alkanut uusi elämä, itse asiassa (syntyvä) lapsi. Ei siis ole oikein käyttää tiettyjä hormoneja, katumuspilleriä tai esim. kierukkaa, joka on hyvin yleinen Suomessa. Välttämättä ei tätä tiedosteta aina edes kristittyjenkään parissa. Siksi tulee ottaa selvää, koska "luulo ei ole tiedon väärtti".
Mielestäni kaikki edellinen on selvää ja nousee Raamatusta. Sen tarkemmin tai yksityiskohtaisemmin Raamattu ei säätele ehkäisyä tai ehkäisyn puutetta. "Hienosäätö" jää siksi jokaisen avioparin itsensä ratkaistavaksi.
Kirkko ei voi puhua yli (tai ali) sen, mikä on kirjoitettu.
|
|
|
Kysymys 87
| Lisätty: 27.12.2003 |
|
Kuka kirjoitti Ruutin kirjan
|
| Vastaus:
Siinäpä kysymys. En tiedä.
|
|
|
Kysymys 86
| Lisätty: 27.12.2003 |
Jos ihminen on tappanut jonkun toisen ihmisen, miten hän voi saada synnit anteeksi?? Tai paremminkin sellainen asia askarruttaa, että miten voi silti saada tunnolleen rauhan, kun vainajan omaiset voivat vaikka olla hyvinkin läheisiä ihmisiä. En tarkoita tällä mitään kolari-juttua, vaan ihan vaikka "puoli vahingossa" tehtyä tappoa.
Esim.tapaus: Mies suuttuu kaverilleen (mies) silmittömästi ja lyö häntä. Taju lähtee, miehen kaaduttua maahan hän lyö päänsä kiveen etc. --> vainaa!!! (Tässä keksityssä jutussa ei ollut alkoholi syynä.)
|
| Vastaus:
Kaikki synnit saa anteeksi samalla tavalla: Jeesuksen Kristuksen veriansion tähden yksin armosta uskon kautta. Ei ole väliä, mitä tai minkälaista, kuinka suurta tai pientä syntiä on tehnyt.
Tunnon rauha syntyy sanasta A-R-M-O:
ansioton rakkaus minun osakseni.
UT:ssa Paavali on varmaan esittänyt saman kysymyksen. Hän tappoi ja vangitsi kristittyjä ennen kääntymystään. Se heijastuu hänen kirjeissään tavan takaa. Kääntymyksensä jälkeen hänen on ollut pakko kohdata tapattamiensa kristittyjen omaisia. Mutta Jumalan rakkaus on ihmeellinen: se pystyy antamaan voiman armahdukseen & keskinäiseen anteeksiantoon.
Tämän vuoden alibi-lehden numerossa Pentti Olkkonen kertoo, että hän oli tappanut nuorena poikana opettajansa. Myöhemmin tultuaan uskoon hän oli käynyt pyytämässä tekoansa anteeksi omaisilta ja myös saanut. Näin se menee!
|
|
|
Kysymys 85
|
Lisätty: 1.12.2003 |
|
Miksi Jumala loi pahantiedon puun?
|
| Vastaus:
Kysymys on tosi vaikea.
Mikä minä olisin tietämään Jumalan luomistarkoituksia?
Ehkä yksi syy on kuitenkin ollut Jumalan halu koetella luomansa ihmisen uskollisuutta. Tahtoivatko Aadam ja Eeva todella totella vai halusivatko he ehkä mieluummin elää oman pään mukaan? Tuolla paratiisissa heillä oli vapaus totella tai olla tottelematta ... He valitsivat jälkimmäisen ja lankesivat.
Uskoisin, että Jumala ei tahtonut luoda ohjelmoitua robottia, joka tekee vain sen, mitä se on ohjelmoitu tekemään. Osaahan vastaavaa jo ihminenkin. Jumala tahtoi, että hänen luomansa ihminen todella rakastaisi häntä - vapaaehtoisesti. Eikö ole Sinustakin kivointa, jos saat toiselta rakkaudentunnustuksen vapaasti - ilman väkinäisyyttä. Silloin sydämen valtaa ihana tunne siitä, että minä olen rakastettu. Jotain vastaavaa kai Jumalakin toivoi. Olen varma, että sellaista hän nyt vieläkin odottaa. Sen mahdollistamiseksi hän antoi edestämme rakkaansa, Poikansa. Me voimme siis rakastaa Jumalaa, koska hän on ensin rakastanut meitä.
|
|
|
Kysymys 84
|
Lisätty: 1.12.2003 |
|
1 Joh 5:16-17 ... mitä on synti kuolemaan ja synti ei kuolemaan?
|
| Vastaus:
Raamattu jättää sielunhoidollisesti tarkemmin määrittelemättä, mitä se tällainen synti voisi olla. Jos sen pystyisi tarkkaan määrittelemään, monet ihmiset varmaan ajautuisivat melkoisiin tunnekuohuksiin. He olisivat mielestään siihen jo langenneet. Kyse on epätavallisen suuresta paatumuksesta, jossa ihminen on toistuvasti ja kouriintuntuvalla tavalla hylännyt Jumalan. Hän ei enää ole huolestunut sielunsa tilasta vaan täysin "suruton". 1. Joh. 5 voitaisiin verrata syntiin Pyhää Henkeä vastaan, josta on oma vastauksensa näillä sivuilla.
Tällaista syntiä ei kerta kaikkiaan pystytä kuvaamaan tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Se ei ole tarkoin sanoin ilmaistavissa. Silti Johannes varoittaa siitä meitä. Se on hyvin terveellinen muistutus tämän armonajan kalleudesta. Kun annamme Jeesukselle kaikki syntimme hänen veressään pestäviksi, saamme iloita siitä armosta, joka suurimmallekin syntiselle on tarjona. Ei tarvitse kuolla. Saa elää iankaikkisesti.
|
|
|
Kysymys 83
|
Lisätty: 1.12.2003 |
Olen saanut käsiini erään vanhan ruokarukouksen. Sen teksti kuuluu:
Jeesuksen nimeen nyt
me menem kauniist pöyttä.
Ja Herra sanam päält
meit syämäst, juamast löyttä.
Met siitä hyvän saamm,
vaan saakon kiitoksem
se pöydän Herra suur
ain nimeen Jeesuksen. Aamen.
Onko tämä teidän perinteenne mukainen rukous? Kuka sen on kirjoittanut, missä se mahdolisesti löytyy painettuna ja millainen on alkuperäinen muoto, jos sanamuoto on muuntunut?
|
| Vastaus:
Tämä on vanha ruokarukous, joka löytyy esim. raumalaisesta ABC-kirjasta. Sitä käytetään tosiaan Satakunnassa, ainakin monissa rukoilevaisuuden seuroissa. Sen kirjoittajaa en tiedä.
Rukouksen sanamuoto on meillä päin seuraava:
Jeesuksen nimeen nyt me menemm' kauniist pöytään.
Ja Herran sanan pääll' meit syömäst', juomast' löytään.
Me siitä hyvän saamm', vaan saakon kiitoksen
Se pöydän Herra suur' ain nimeen Jeesuksen. Aamen.
|
|
|
Kysymys 82
|
Lisätty: 1.12.2003 |
miksi mua vaivaa menneisyys vaikka oon antanut
elämäni jeesuksele
|
| Vastaus:
Kehottaisin menemään rohkeasti jonkun kokeneen sielunpaimenen luokse, joka ymmärtää hengellisiä asioita. Ilman sen tarkempaa keskustelua tästä vastauksesta saattaisi tulla pelkkä "torso". Noin yleisesti sanoisin, että sielunvihollinen, se kauhea, ruma vainooja, voi ja tahtoo mielellään muistuttaa menneistä, mutta anteeksiannetuista synneistä. Täällä päin veisataan, "kun piru naamaans näyttelee" ja tarkoitetaan jotain tällaista. Silti on lupa uskoa syntinsä anteeksiannetuiksi ja turvata Jeesukseen, hänen täydelliseen sovitusuhriinsa sinun kaikkien syntiesi ja epäonnistumisiesi edestä. Jos joku synti erityisesti painaa, olisi varmaan hyvä puhua siitä sielunhoitajan kanssa. Pyydä hänelta vaikka mahdollisuutta ripittäytyä. Se on voimallinen apu. Puhdas evankeliumi julistaa sinullekin, että suurinta ja ihmeellisintä on Jeesuksen rakkaus. Hän on antanut elämänsä ja kaikkensa sinun edestäsi ristillä. Siksi anna sinäkin hänelle rohkeasti oma elämäsi (niin kuin yllä kirjoitit tehneesikin). Tämä meidän elämämme on syvimmältään kuitenkin elämää synnissä ja juuri siksi ainaista kuolemista pois Jumalasta. Mutta siitä huolimatta - tai juuri sen tähden - Jeesus tahtoo rakkaudessaan omistaa sinut ja pitää sinut kokonansa omanansa. "Sillä siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti ensin ja antoi ainokaisen Poikansa sinun edestäsi." Meidän elämämme antaminen Jumalalle ei siis vielä riitä! Mutta se riittää, että Jumala antoi elämänsä meille, myös sinulle.
|
|
|
Kysymys 81
|
Lisätty: 1.12.2003 |
miten saan syntini anteeksi
olen antanut elämäni jumalalle
mutta silti ne painaa
|
| Vastaus:
Sisällöltään tämä ja yllä oleva kysymys ovat samansuuntaisia. Toivon, että yksi ja yhteine vastaus riittää. Lue siis edeltä (kysymys 82).
|
|
|
