Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Kysymyksen jättö
Haku
Tulostettava sivu

Kysymyksiä & vastauksia

Jos sinulla on jokin kysymys, joka askarruttaa mieltäsi, voit jättää kysymyksen tästä (nimettömänä). Kysymyksiin vastaa rukoilevaisten pastori TT Timo Laato. Kun kysymykseen on vastattu, sekä kysymys että vastaus lisätään tälle sivulle.

Palautesivun kautta voit jättää kysymyksiä, joihin saat henkilökohtaisen vastauksen eikä niitä lisätä tälle sivulle.

Timo Laato / 19.6.2006:
"Kiitän saamastani rohkaisun sanoista. Kaikkea en ole välittänyt näillä sivuilla eteenpäin, koska olen ymmärtänyt joskus jonkun tietyn viestin henkilökohtaisesti vain minulle osoitetuksi. Samoin jotkut tietyt kysymykset voi olla ehkä parempi käsitellä jossain muussa yhteydessä kuin näillä palstoilla. Käytäntöä koskevat kysymykset, joihin joskus voi olla vaikea vaikuttaa, jos tilanne syntyy nopeasti tai yllättäen, voidaan käsitellä erikseen. Ei ole syytä ruveta pohtimaan niitä liikoja näillä webbisivuilla. Kiitän kaikesta rakentavasta palautteesta."


Kysymykset: 1-200
Kysymykset: 201-400
Kysymykset: 401-600
Kysymykset: 601-800
Kysymykset: 801-1000
Kysymykset: 1001-1200
Kysymykset: 1201-1400
Kysymykset: 1401-1600
Kysymykset: 1601-1800
Kysymykset: 1801-1872

Kysymykset: 1682-1701, 1702-1721, 1722-1741, 1742-1761, 1762-1781, 1782-1801, 1802-1821, 1822-1841, 1842-1862, 1863-1872

Kysymys 1862 Lisätty: 21.9.2018
Onko kuntosali synti?
Vastaus:
Ei ole. Kaikesta saadaan tehtyä syntiä, jos ajattelee nurjasti. Jumala antaa sinun iloita liikunnan riemusta täysin siemauksin. Mene vaikkapa heti ja osta kuntosalille kausikortti ja pyri hankkimaan itsellesi oiva vireystila!

Kysymys 1861 Lisätty: 21.9.2018
olen ollut jo pitkän aikaa pahasti masentunut ja vaikka olen käynyt juttelemassa uskovaisen terapeutin kanssa, rukoillut ja yrittänyt jatkaa elämää, tuntuu ettei mikään auta. en jaksa käydä koulua tai ylipäätään ajatella tulevaisuutta. Miksi minun pitää kärsiä näin? ja miten pääsen itsetuhoisista ajatuksista eroon?
Vastaus:
Tuohon en osaa sanoa näin netin kautta paljoakaan. Tajuan, että tuota tuskaasi on kestänyt kauan. Koen hyvänä sen, että olet keskustellut ja ollut yhteydessä kristilliseen terapeuttiin. Mielestäni olisi tärkeää pyrkiä kartoittamaan masennuksen syitä ja syntyjä. Millainen on sinun perhetaustasi? Suhteesi vanhempiin ja muihin läheisiin? Oletko heiltä saanut rakkautta ja hyväksyntää? Miten itse suhtaudut heihin ja heidän huolenpitoonsa ja hoivaansa? Vai puuttuvatko nämä? Entä painaako sinun sisintäsi joku paha asia menneisyydessä tai tekemäsi synti? Ajaudutko kielteiseen kierteeseen, jos epäonnistut arjessa taikka kristillisessä kilvoituksessa toistuvasti? Jaksatko uskoa syntisi anteeksi ainoastaan ja yksin ja vain Kristuksen tähden ilman omaa ansiotasi ja yrittämistä? Muistatko, että sinut on kastettu ja jo siinä vapautettu kaikista pahan pimeyden voimista ja perkeleen hirmuhallituksen alta Jumlana oman lapsen iloon ja vapauteen? Sinulla ei ole mitään syytä itsetuhoisiin ajatuksiin ainakaan Jumalan näkökulmasta. Hän rakastaa sinua ja hänellä on sinulle elämäntehtävä, jonka vain sinä pystyt täyttämään tässä maailmassa. Siksi toivon, että saat armon lisäksi iloita tästäkin ja lähteä kulkemaan aina vaan eteenpäin - vaikka kuinka pienin ja haparoivin askelin. Herra sinun matkaasi siunatkoon!

Kysymys 1860 Lisätty: 21.9.2018
Millaonen on ihanteellinen kristitty?
Vastaus:
Armoa janoava ja lähimmäistänsä armahtava.

Kysymys 1859 Lisätty: 21.9.2018
Jeesus sanoo: Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. (Matt. 16:24). Sanotaan että teoilla ei pelastuta, ainoastaan uskolla ja armolla. Eikö tuossa Matt.16:24 juuri ole niitä tekoja kun suoritetaan elämää olemalla "kunnolla" ? Entä jos uskoo, ja elää silti kuin itse haluaa kuuntelematta Jeesuksen sanoja ? Syntiä tekee, mutta tekee ihminen syntiä jossain toisessa muodossa vaikka kieltäisikin itsensä ja yrittäisi elää "kunnolla". Mitä eroa ?
Vastaus:
Laitan myös tähän kirjoituksen, jossa valotan asiaa enemmän. Luepa se läpi!

PYHÄ RISTI

“Jos joku tahtoo minun perässäni tulla, hän kieltäkään itsensä ja ottakaan ristinsä ja seuratkaan minua.” (Matt. 16:24)

Jeesus on vain vähän aikaisemmin samassa luvussa kuvannut oman sukupolvensa “häijyksi ja huorintekijä sukukunnaksi” (Matt. 16:4). Nyt hän toivoo omilta opetuslapsiltansa erilaista suhtautumista. Hän kysyy heiltä uskollisuutta. “Jos joku tahtoo.” Häijy ja huorintekijä sukukunta tahtoo väliin yhtä, väliin toista, mitä milloinkin kulloistenkin himojensa ja halujensa mukaan. Mutta Jeesuksen omilta kysytään: “Tahdotko?” Tahdotko rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? Tahdotko seurata häntä? Tahdotko kokonaan kieltää itsesi ja ottaa ristisi? Rakkautta ei voi pakottaa. Se syttyy, jos on syttyäkseen. Siksi Jeesus ei tyrkytä. Hän ei vaatimalla vaadi seuraajiansa seuraamaan. “Jos joku tahtoo.”

Kyse ei kuitenkaan ole ihmisen mahdollisuuksista tai hänen luontaisesta kyvystään. Eihän kukaan tahdo kuolemaansa, eivät edes ne, jotka kuolevat oman käden kautta. Siksi seuraamiseen tarvitaan jumalallinen voima. Juuri edellä Jeesus on ensimmäisen kerran täysin peittelemättä puhunut tulevasta kärsimyksestään ja kuolemastaan (Matt. 16:21). Siinä hän lahjoittaa rakkautensa. Seuraamisen voima vuotaa hänen haavoistansa. Hänen ristiinsä katsoessasi sinulta kysytään: “Tahdotko?” Vai tahdotko mennä pois, valita toisen, itsellesi mieluisamman tien, elää elämääsi kuolematta koskaan omista odotuksistasi? On valittava. Jeesus odottaa ratkaisuasi. Älä anna hänen odottaa turhaan.

Tie seuraamiseen kulkee itsensä kieltämisen kautta. “Hän kieltäköön itsensä.” Pietari ei kieltänyt itseänsä. Juuri siksi hän kielsikin Jeesuksen. Olisiko toisin voinut käydäkään? Itse asiassa Pietari kielsi Mestarinsa jo ruvetessaan nuhtelemaan häntä hänen kärsimysilmoituksestansa (Matt. 16:22). Kiirastorstain yön tapahtumat kertaavat ikävällä tavalla näyttämöllä kaikkien nähden sen, mitä käsikirjoitettiin tässä yhteydessä. “Mene pois minun tyköäni, saatana! Sinä olet minulle pahennukseksi.” (Matt. 16:23) Kukon laulun jälkeen Pietari meni pois. Hän meni ja itki katkerasti aiheuttamaansa pahennusta (Matt. 26:75). Mutta jälkikäteen Pietari oppi lankeemuksestansa kieltämään itsensä ja hänestä tuli Herransa seuraaja ristin tiellä aina omaan ristinkuolemaansa saakka. Valitettavasti kaikki eivät kuitenkaan opi edes lankeemuksestansa. He kieltävät Mestarinsa uudelleen, uudelleen ja uudelleen … Pahimmassa tapauksessa se loppuu vasta kadotuksessa.

Itsensä kieltäminen johtaa sitten ristin kantamiseen. “Hän ottakoon ristinsä.” Ristiä ei siis tarvitse hakea, ei etsiä, ei veistellä itse. Se on siinä jo valmiina. Ota se! Älä kysele, mikä on ristisi. Ei se kyselemällä selviä. Tiedät ja tunnet ristisi vain seuraamalla Jeesusta. Yht’äkkiä se on siinä sinun päälläsi. Kanna sitä iloisesti ja rohkeasti! Olet menossa oikeaan suuntaan. Parempi vaivaa Jumalan tiellä autuuden toivossa kuin huoletonta menoa seuramatkalla iankaikkiseen tuhoon. Tuleepa sinun päällesi maailman viha, valheveljien eksyttävät puheet tai sukulaistesi ylenkatse tai mitä muuta tahansa, niiden yhteisenä, ulkoisena merkkinä on aina ristin varjo, joka lankeaa yllesi. Siinä pimeydessä olet lähellä Herraasi. Kohtaat hänet, joka kulkee edelläsi tietä pitkin toivon tulevaisuutta kohti, joka kulkee kanssasi, ettet tänään jalkaasi kiveen loukkaisi ja joka kulkee perässäsi syntiset jälkesi menneisyydestäsi peittäen.

Ristin kantajasta ei tehdä suurta sankaria. Siihen liittyy aina äärimmäisen syvä halveksunta ja hyljeksyntä. Usein ristiinnaulittavaksi tuomitun täytyi itse kantaa ristiänsä (oikeastaan ristin poikkipuuta) teloituspaikalle. Matkalla hän joutui syljeksinnän, potkimisten, tönimisten kohteeksi. Hänet eroitettiin yhteisöstään, joka näin kääntyi häntä vastaan. Onpa joskus sanottu, että juuri tämä puoli rangaistuksesta oli kamalinta. Jos olisikin saanut kuolla edes ihailtuna sankarina! Mutta ei. Ristille lyödään aina halveksittuna, hyljeksittynä. Sankarivainajat haudataan muualle ja muulla tavoin. Siksi on turha elätellä toiveita onnen kukkuloista. Ristin kukkulaa kutsutaan Golgataksi, pääkallon paikaksi (Matt. 27:33). Ei edes omassa tutussa, turvallisessa ympäristössään pääse paistattelemaan aurinkoisia päiviä. Profeetta ennustaa sattuvasti, että “minä olen haavoitettu niiden huoneessa, jotka minua rakastivat” (Sak. 13:6). Ristin yllä myös taivas synkistyy ja tulee vähäksi aikaa “pimiä kaikessa maassa” (Matt. 27:45). Epäilemättä kauniisti säteilevistä hehkuvaloristeistä puuttuu aitoustodistus. Varo eksymästä niiden loisteeseen!

Varmasti kuoleman läheisyys ja itse kuoleminen kunniattomana houkkana pelottavat, ahdistavat ja raastavat sieluparkaa. Kuka kestää tuollaista odotusta? Monesta ristinkantajasta tulee tästä syystä ristinkaataja. Ei jaksakaan enää. Pääse helpommalla luovuttaessaan. Niin sitä ainakin luulee. Mutta Herramme näkee kauemmas. Hän lisää suorastaan profeetallisesti: “Joka tahtoo henkensä vapahtaa, hän hukuttaa sen.” (Matt. 16:25) Ei sittenkään kannata luovuttaa. Ajan vaivat eivät ole verrattavissa kunnian kirkkauteen taivaassa. Lopulta uskollisuus ja rehellisyys palkitaan ruhtinaallisesti. Kuinka suloiselta kuulostaakaan jatkon lupaus: “Mutta joka henkensä hukuttaa minun tähteni, hän löytää sen.” (Matt. 16: 25) Kuollessaan pääsee elämään. Pitkäperjantaita seuraa pääsiäisen aamu. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy kuten Mestarillensa.


Kysymys 1858 Lisätty: 21.9.2018
Mitä tarkoittaa, että Jumala ylläpitää maailmankaikkeutta? Tarkoittaako se, että Jumala on säätänyt luonnonlait?
Vastaus:
Sitäkin ja ylipäänsä sitä, että koko maapallo ja sen äärimmäisen hieno ja upea "mekaniikka" pysyy voimassa. Moni pienikin muutos esim. hapen määrässä tai magneettikentän vahvuudessa voi suistaa kaiken radaltaan tuhoten koko inhimillisen elämän maapallolta.

Kysymys 1857 Lisätty: 21.9.2018
Mikä on paras todiste Jumalan olemassaolosta? Minun mielestäni ihmisen ja eläinten aivot. Niiden perusteella päättelen, että maapallon ulkopuolinen äly on olemassa eli Jumala, joka on ne alunperin suunnitellut.
Vastaus:
Vaikka noinkin. Toisaalta on hyvä muistaa, että emme voi järjellisesti loppuun saakka todistaa kenellekään Jumalan olemassaoloa. Kyse on aina kristillisestä USKOSTA Jumalaan. Mutta varmasti on hyvä tutkia Jumalan ihmeellisiä töitä (mm. luominen), jotka selvästi todistavat hänestä ja hänen olemassaolostaan.

Kysymys 1856 Lisätty: 21.9.2018
Rukoile minulle kaverien hankkimisen armolahjaa. Yksin oleminen usein ei ole kiva elämänosa minulle. Tosin joillekin voi olla.
Vastaus:
Laitan pyyntösi muidenkin luettavaksi. Itse sanoisin, että rukoile ja lähde sitten rohkeasti mukaan seurakuntaan. Sitä kautta löytyy sitten myös kavereita, jotka Jumala tahtoo lahjoittaa sinulle.

Kysymys 1855 Lisätty: 21.9.2018
Luterilainen seurakuntarakenne ei ole sama kuin alkuseurakunnan seurakuntarakenne. Väärä kirkollinen rakenne siis?
Vastaus:
Seurakunnan rakenne voi tiettyjen rajojen puitteissa olla erilainen ja eri aikoina vielä erilaisempi. Luterilainen tunnustus ei ole väittänyt koskaan edustavansa "puhdasta" alkuseurakunnan rakennetta. Se väittää, että Jumalan sanaa on saarnattava puhtaasti sekä sakramentit jaettava oikein. Paljosta muusta voidaan sopia tiettyjen rajojen puitteissa.

Kysymys 1854 Lisätty: 21.9.2018
Sano joku nykyajan profeetta, jota kannattaa kuunnella?
Vastaus:
"Koettele kaikki ja pidä se, mikä hyvää on." Näin kehottaa Raamattu.

Kysymys 1853 Lisätty: 21.9.2018
1) Missä on kristittyjen yhteisö Suomessa tänä päivänä? Ei missään varsinaisesti. Kristityt elävät pirstaloituneena ympäri Suomea hajallaan. Miksei perusteta alkuseurakunnantapaidta yhteisöä jonnekin? Sellaista ei ole varsinaisesti olemassa. Jopa seurakunnan asunnoissa kerrostaloissa asuu ketä sattuu, eikä se ole uskovien yhteisö. Seurakunnassa käyminen ei ole sama asia kuin yhteisöllinen asuminen ja eläminen uskovien yhteisössä.

2) Eikö jumalanpalveluksessa käymisen voi korvata esim. katsomalla Youtubesta jumalanpalveluksen Sleyn Pyhän sydämen kappelissa? Jos kerran messuun ei kykene menemään syystä tai toisesta?
Vastaus:
Lyhyesti kysymyksiisi.
1) Kristittyjen yhteisö on aina siellä, missä Jumalan sanaa saarnataan puhtaasti ja sakramentit jaetaan oikein. Ne, jotka tulevat yhteen, ovat juuri se yhteisö eli jumalanpalvelusta viettävä pyhien joukko. Ei tässä ole tarpeen katsoa, kuinka raihnaista tai huonoa se joukko on. Kristus heitä hoitaa kumminkin. Uskontunnustuksessamme sinä tunnustat USKOVASI pyhän ja yhteisen seurakunnan. Ei siis ole kysymyksessä sen näkeminen varsinaisesti, ei sen todistaminen oikeaksi, ei sen hyvyyden korostus taikka muu sellainen. Etsi Kristusta, niin löydät seurakunnan, joka on hänen rumiinsa!
2) Virtuaalitodellisuus ei korvaa sitä Kristuksen kirkon elävää voimaa ja yhteyttä, joka koetaan "paikan päällä". Eihän meistä kukaan voi tai halua esim seurustella vain virtuaalisesti vaan päästä lähellä toista, jota rakastaa. Et etenkään pysty nauttimaan ehtoollista virtuaalisesti. Siksi tarvitset väistämättä oman srk-yhteyden ja paikan, jossa käydä.

Kysymys 1852 Lisätty: 21.9.2018
Pitääkö juutalaisten kalenteri paikkansa sen suhteen kuinka monetta vuotta nyt eletään maailman alusta?
Vastaus:
Vaikea sanoa, koska meillä ei ole Raamatussakaan yksiselitteistä tapaa laskea vuosia, vaan erilaisia mahdollisuuksia.
Ks. tästä enemmän Biblian alusta, jossa on erilaisia vaihtoehtoja ja tapoja laskea vuosia maailman alusta.

Kysymys 1851 Lisätty: 21.9.2018
Miten nöyryyttä jalostetaan Raamatun mukaan, niin että aina vaan tulee nöyremmäksi?
Vastaus:
Olen joskus kirjoittanut nöyryydestä enemmänkin. Laitan sinulle tämän pidemmän kirjoituksen tähän. Toivon, että jaksat lukea sen. :)

NÖYRYYTTÄ OPPIMASSA
Nöyryydestä opetetaan harvoin. Silti se on kristillisistä hyveistä jaloimpia – ellei jaloin. Puhumattomuuden syynä on ehkä häpeä. Hävettää puhua siitä, minkä tietää itseltä puuttuvan. Tulee vain tuominneeksi itsensä. Mutta haittaisiko se? Lyhyesti ilmaistuna todellista nöyryyttä on se, että ei kuvittele pääsevänsä taivaaseen omilla töillään, ei senkään takia, että yrittää edes jotakin pientä autuutensa eteen. Kun joku ihminen todella nöyrtyy, hän silloin ottaa vastaan pelastuksen evankeliumin iloisesti ja rohkeasti uskoen ja todella omistaa itsellensä Kristuksen ainoaksi Vapahtajakseen. Siinä, jos missä, on aitoa ja rehtiä nöyrtymistä.
Mutta totta kai, nöyryydestä on paljon muutakin oppimista tai opittavaa. Sitä ovat opetelleet ja oppineet ja myös opettaneet oikeastaan kaikki pyhät kautta koko laajan kristikunnan. Joitakin maistiaisia näistä viisauksista seuraavaksi.
Tuomas Kempiläinen on pannut merkille, kuinka kaukana me olemme arjen nöyryydestä:
”Jos tahdot, että muut kärsivät sinua, niin kärsi sinäkin muita. Katso, kuinka kaukana sinä vielä olet tosi rakkaudesta ja nöyryydestä; nöyrä ei pahastu muihin kuin itseensä. Ei vaadita suurta taitoa seurustella hyvien ja lempeiden ihmisten kanssa; siihen kaikki ovat valmiita luonnostaan. Jokainen pitää mielellään rauhaa samoin ajattelevien kanssa ja rakastaa heitä. Mutta elää sovinnossa kovien ja nurjain, kurittomien ja vastahakoisten ihmisten kanssa, siihen tarvitaan paljon armoa ja todellista kristityn mieltä.”
Lisäksi Tuomas antaa vakavan varoituksen:
”Älä pidä itseäsi muita parempana, ettei ehkä Jumala pitäisi sinua huonompana, sillä hän tietää, mitä ihmisessä on. Älä kopeile hyvistä teoistasi, sillä Jumalan tuomiot ovat toiset kuin ihmisten; mikä ihmisille kelpaa, ei aina kelpaa Jumalalle. […] Rauha säilyy nöyrässä aina, mutta kopean sydämessä asuu kateus ja suuttumus.”
Th. Monod muistuttaa:
”Jumala täyttää ainoastaan tyhjiä käsiä. Jos kätemme ovat täynnä, ei Jumala täytä niitä eikä hän voikaan täyttää niitä. Kenties ne ovat täynnä esineitä, joita sanotaan hyviksi, kenties uskonnollista työtä, mutta itse teossa ne ovat täynnä meitä itseämme, itsetyytyväisyyttä, itseluottamusta, omaa viisautta, omaa voimaa, omaa arvoa, kunniaa ja niin edespäin. Mutta Kristus tulee siinä tarkoituksessa, että hän lyö maahan meidän oman itsemme ja asettuu sen paikalle hallitakseen sydäntämme ja elämäämme.”
Samaa tarkoittaa Carl Hilty:
”Murtumattomat ihmiset, jotka eivät koskaan ole kokeneet mitään suurta kärsimystä tai joutuneet tappiolle omaan itseensä nähden, eivät kelpaa mihinkään.”
Fr. de la Mothe Fénelon jatkaa:
”Niin kauan kuin olemme täynnä itseämme, loukkaannumme muihin. Olkaamme vakuutetut siitä, ettei meillä ole mitään vaadittavana, niin ei mikään meitä suututa. Ajatelkaamme usein omaa kurjuuttamme, niin voimme kärsiä muita.”
Kirkkoisä Augustinus rohkaisee:
”Haluatko suuruutta? Aloita olemalla pieni. Tahdotko rakentaa suuren, muhkean rakennuksen? Muista silloin ensiksi panna siihen nöyryyden peruskivi. Kuta korkeammaksi tahdot rakennuksesi, sitä syvemmällä pitää sen perustuksen olla.”
Augustinuksen hengenheimolainen, uskonpuhdistaja Martti Luther kirjoittaa:
”Kukaan ei ole alentunut niin syvälle eikä kukaan ole pitänyt itseään niin vähäisenä kuin Kristus. Sen tähden hän yksin uskaltaa sanoa: ’Oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä.’ Sellaista sanaa kukaan pyhä ei koskaan ole sanonut eikä saakaan sanoa eikä siis omistaa nöyryyden ja hiljaisuuden korkeinta astetta: kaikki jäävät tämän ainoan Mestarin oppilaiksi.”
Edelleen Luther opettaa meille uskottujen lahjojen käytöstä:
”Kirottu olkoon se elämä, jonka itsellemme elämme. Ja mitä suuremman lahjan olemme saaneet, sitä syvemmin meidän tulee nöyrtyä ja alentua muita palvellaksemme. Sen tähden on se oikea kristitty, joka palvelee jokaista, niin kuin Kristus on tehnyt, eikä ylpeile niiden lahjain tähden, joita Herra on antanut, eikä muita ylenkatso.”
Vastaavaa tarkoittaa myös La Rochefoucauld:
”Nöyryys on alttari, jolla Jumala tahtoo itselleen uhrattavan.”
Kuten myös:
”Nöyryys on kristillisten hyveiden täydellinen todistus. Ilman sitä säilyvät kaikki vikamme ja niitä vain verhoaa ylpeys, joka salaa ne muilta ja usein meiltä itseltämmekin.”
Paul Nicolay puhuu nöyryyden tuntomerkeistä silloin, kun Jumala uskoo meille jonkun tehtävän:
”Tiedämme, miltä tuntuu, kun saamme Jumalalta tehtävän. Tunnemme itsemme kurjiksi ja heikoiksi ja mieluummin pakenisimme koko tehtävästä. Mutta jos Jumala tahtoo meidän tuntevan, että me olemme heikkoja, niin hän tahtoo myös meidän tuntevan, että hän on väkevä. Kukaan ei ole Jumalan silmissä liian heikko, mutta moni on liian väkevä, jotta Jumala voisi häntä käyttää. Jumala tahtoo, että luotamme ei siihen, mitä tunnemme, vaan siihen, että hän on kanssamme, kuten hän on luvannut.”
Sama mies on oivaltanut jotain oleellista nöyryyden suuruudesta:
”Ihminen, joka on muissa suhteissa kehittynyt, mutta ei nöyryydessä ja sävyisyydessä, on hengellinen raajarikko. Jumala käyttää kaikkia keinoja saadakseen meidät nöyriksi.”
Antti Björkqvist jatkaa:
”Jumalan työn kulkiessa eteenpäin yli kaikkien aikojen ja kaikkina aikoina on käynyt ilmi, että Jumalan Majesteetti on puhunut pienimpien kautta. Se on näyttäytynyt ikään kuin valtakunnan laiksi, että Jumala valitsee sen, joka maailman silmissä on heikko, saattaakseen väkevän häpeään.”
C. H. Spurgeon kiteyttää oleellisen usein nasevan lyhyesti:
”Kuta korkeammalla ihminen on armossa, sitä alempana hän on omissa ajatuksissansa.”
O. Hallesby todistaa ihanasti:
”Ei ole mitään, uskon minä, niin vastustamatonta ihmisessä kuin se, että hän on nöyrä sydämeltään. Ei sillä tavalla nöyrä, että kulkee ympäri kuin elävä huutomerkki ja sanoo sanattomasti: katso, kuinka nöyrä minä olen! Vaan että nöyryys puhkeaa esiin sydämestä, joka on joka päivä nöyrtynyt Jumalan edessä, ja jolla sen tähden on vähän tietoa omasta nöyryydestään. Itse sitä aavistamatta tulee sellainen ihminen ’Kristuksen tuoksuksi’ joka paikassa, ja vetää ihmisiä Jeesuksen luo sekä puheellaan että vaitiolollaan.”
Thomas Wilcox varoittaa asettamasta omaa nöyristelyä taikka ihan todellista nöyryyttä Kristuksen veriansion korvikkeeksi:
”Huolehdi siitä, että synnin sieluusi tekemä haava tulee Kristuksen verellä täydellisesti parannetuksi, eikä vain velvollisuuksien täyttämisellä, nöyrtymisellä, runsaskätisyydellä yms. laastarilla päällisin puolin peitetyksi. Mitä tahansa panetkin Kristuksen veren lisäksi, se myrkyttää haavan. Sinä huomaat, ettei synti ole koskaan todellista kuoliniskua saanut, ellet ole nähnyt Kristusta sinun edestäsi verta vuotavana ristillä. Sitä ei mikään muu tapa kuin Kristuksen vanhurskauden katseleminen.”
Uskoon tultaessa jätetään taakse sekä oma nöyrtymättömyys että (kuviteltu) nöyryys:
”Kun uskot ja tulet Kristuksen tykö, silloin on sinun jätettävä taaksesi oma vanhurskautesi eikä tuotava muuta kuin syntiä. Sinun on jätettävä taaksesi kaikki pyhyytesi, pyhityksesi, hyveesi, nöyryytesi eikä tuotava muuta kuin puutteesi ja kurjuutesi. Muuten ei Kristus sovi sinulle etkä sinä Kristukselle.”
Siksi on tarpeen rukoilla Johannes Bäckin kanssa:
”Tahtoisin niin mielelläni olla käytöksenikin kautta lähimmäisteni hyödyksi enkä vahingoksi; sen tähden pyydän sinulta, Jumalani, armoa siihen. Auta minua asettamaan elämäni niin, että yhä enemmän tulisin eläväksi saarnaksi, voimalliseksi ja vastaansanomattomaksi todistukseksi Poikasi evankeliumin uudesti luovasta elinvoimasta. Mutta pidä minua sen ohessa hengellisessä köyhyydessä ja elävässä viheliäisyyteni tunnossa, etten paisuisi, vaan kerskaisin ainoastaan sinun armostasi minua kelvotonta kohtaan.”
Nöyryyden rukoilemista me tosiaan tarvitsemme! Tuota lahjaahan emme muuten muuta kautta saa koskaan. Se olkoon siis pyyntömme aina.

Kysymys 1850 Lisätty: 21.9.2018
En lue teologista kirjallisuutta pitkään aikaan. Se voi tehdä ylpeämmäksi. Jalostan nöyryyttäni niin etten lue teologista kirjallisuutta. Aikoinaan luin paljon.
Vastaus:
Tämäkin erikoisuutesi olla lukematta jotain tiettyä kirjallisuutta voi tehdä sinut ylpeäksi. "Että osaankin olla näin näppärä." Ylpeys kun ei lähde ihmisestä näillä keinoilla. Se on periturmeluksen yksi kaikkein pahimmista ilmenemismuodoista. Tuo ylpeytesi Jeesukselle ja opi sinä häneltä. Hän on nöyrä ja hiljainen sydämeltään (Matt. 11:28-30).

Kysymys 1849 Lisätty: 21.9.2018
Mietiskelin vapaasti ja Raamatun valossa 45 minuuttia Jeesuksen ristinkuolemaa katselemalla ristiinnaulitun kuvia netistä. Teki todella hyvää. Suosittelen. Jumala päätti, että hänen rakkautensa loistaa tällä tavalla maailmaan. Jumalan hyökkäys ihmiskuntaa kohtaan on se, että rakkaus loistaa ristiltä. Näin hän on shakkinappulansa siirtänyt.
Vastaus:
Tuollaista tapaa on ollut kristikunnassa. Hartauskirjallisuudessa on oma lajinsa Kristuksen kärsimyksen mietiskelyyn. Se lohduttaa ja auttaa myös taistelussa syntiä vastaan.

Kysymys 1848 Lisätty: 6.8.2018
Pyydän esirukousta että lohdutukseksi ilmestyksessä näkisin Jeesuksen.
Vastaus:
En usko, että tuollaista esirukousta rukoilen puolestasi. Jeesus sanoo Tuomaalle, että "autuas on se, joka uskoo, vaikka ei näekään". Ja näin se usein juuri on. Sinä saat nähdä Jeesuksen Jumalan sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa. Hän on niissä todellisesti läsnä, mutta kuitenkin hän on niissä salattuna, jotta uskosi harjaantuisi. Älä siis elättele sitä toivoa, että lohdutukseksesi sinun pitäisi nähdä Jeesus ruumillisilla silmilläsi. Harvoin Jumala sellaista suo jollekulle. Sinulla on silti yllin kyllin lohdutusta, kun käytät sanaa ja sakramentteja ahkerasti. Niissä näet siis uskon silmillä Herrasi. Iloitse ja tule lohdutetuksi iankaikkisesti!

Kysymys 1847 Lisätty: 6.8.2018
Saako hyönteisiä tappaa, jos ne ovat häiriöksi sisätiloissa? Esim. bussissa tai kotona.
Vastaus:
Listi vaan niin paljon kuin kerkiät. Etenkin ne hyttyset yöaikaan ovat ihan hirveitä ...

Kysymys 1846 Lisätty: 6.8.2018
Olen aika usein ahdistunut erilaisista uskonasioista. Missä raamatussa löytyisi rohkaisevia sanoja?
Vastaus:
Aika vaikeaa ehkä sanoa jotain suoraan tuntematta tarkemmin tapausta. Johanneksen evankeliumi, erityisesti Jeesuksen jäähyväispuhe luvuissa 13-17, auttaa monesti. Muistan yhden ahdistuneen ihmisen myös sanoneen kerran, että Saarnaajan kirja tuo lohdutusta, kun siinä kaikki luetaan turhuudeksi (!) paitsi Luojaansa turvaaminen ja arjen pienet ilot.

Kysymys 1845 Lisätty: 6.8.2018
Saako KAIKKI synnit anteeksi?
Vastaus:
Muussa tapauksessa Jeesus olisi kuollut turhaan.

Kysymys 1844 Lisätty: 6.8.2018
Mitä tehdä, kun tuntee olevansa huonompi kuin muut?
Vastaus:
Kiittää Jumalaa siitä, että on sangen ihmeellisesti tehty ja että on matkalla taivaan iäiseen riemuun ja onneen Jeesuksen lunastamana. Ei kannata verrata itseään toisiin vaan iloita siitä, minkä on Jumalalta saanut.

Kysymys 1843 Lisätty: 6.8.2018
Miksi niin vähän ihmisiä käy Suomen evankelis-luterilaisissa jumalanpalveluksissa?
Vastaus:
Jos itsellä on nälkä ja kirkossa on ruokaa, silloin käy mielellänsä jumalanpalveluksessa. Miksi muuten kävisikään?

Kysymys 1842 Lisätty: 6.8.2018
Seurustelen uskovan miehen kanssa, joka on aiemmin elänyt pitkään avosuhteessa. Hän katuu nyt tätä syntiään ja on saanut sen Jumalalta anteeksi. Minua se kuitenkin murehduttaa ja vaivaa. Onko seurustelumme oikein ja voimmeko mennä naimisiin? Jos näin on, pyydä esirukousta, että voisin vapain ja iloisin sydämin jatkaa kohti avioliittoa.
Vastaus:
"Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus." (2. Kor. 5:17) Se entinen on kaikki poissa. Anteeksiannettu. Jos siis nyt miehesi, jonka kanssa seurustelet, tunnustaa aiemman elämänsä virheeksi ja kunnioittaa sinua ja tahtoo elää kristillisesti vailla avioyhteyttä, ennen kuin te menette naimisiin, niin kyllä silloin kristillinen avioliitto on kuin onkin mahdollinen. Tärkeintä on tässä, että te molemmat saatte uskoa omakohtaisesti kaikki syntinne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Siinä on uuden alkamisen alku ja paremman huomisen toivo!

Kysymykset: 1682-1701, 1702-1721, 1722-1741, 1742-1761, 1762-1781, 1782-1801, 1802-1821, 1822-1841, 1842-1862, 1863-1872



Sivuja päivitetty viimeksi 4.12.2018
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com